Olen viime vuosina huomannut, kuinka asiat, ongelmat ja muutokset tulevat isoina ryppäinä, ja kuinka joskus on vain parempi antautua virran vietäväksi. Todeta, että nyt on näin.
Lapsilla alkaa tällä viikolla kerho. Miehellä koulu ensi viikolla, minulla myös (!). Ja ensi viikolla me muutamme kotoamme pois. Vähäksi aikaa vain, mutta kuitenkin.
Putkiremontin yhteydessä pari vuotta sitten tehdyssä kylpyhuoneen lattiassa on rakennusvirhe, ja koko lattia joudutaan purkamaan. Koska samassa tilassa on kodin ainoa vessa ja kotona kolme pientä lasta, emme voi asua kotona sillä välin. Harmillisesti rempan ajankohta vain osuu koulu-ja kerhoteiden alkuun, aikaan, jolloin muutenkin opeteltaisiin uutta alkua ja uudenlaisia rutiineja pitkän kesän jälkeen.
Ensi viikon suunnitelmat menivät siis aika lailla uusiksi. Tai jos eivät ihan uusiksi, niin ainakin vähän hullunkurisemmiksi kerhomatkojen ynnä muiden osalta. Viikonloppuna minä pakkailen siis yksin kasseja ja ensi viikolla puistoillaan eri kaupungissa. Lapset ovat enemmän kuin innoissaan - onhan mummilla koira, kahluuallas terassilla ja sauna.
Silti jännittää.