Ohjaajat olivat ihania, kumpikin löysi leikkikavereita ja kaikki meni tosi mutkattomasti, mutta sitä osasin tutulta leikkipuistolta odottaakin. Lähtiessä eteisessä etsittiin kenkiä ja kuopus näytti kyllä ninjaviuhahduksensa moneen otteeseen.
Pitkän kesän aikana olin kuitenkin ehtinyt unohtaa muutaman jutun:
Kuten että kerhotossut ovat kerhoaamuina aina hukassa riippumatta siitä, olivatko ne illalla repussa vai eivät.
Sadan metrin tieosuus saattaa kotimatkalla viedä 40 minuuttia.
Kahdessa ja puolessa tunnissa saa uskomattoman paljon asioita aikaiseksi, kun mukana on vain yksi lapsi! Kuten esimerkiksi viedä kellon kultasepälle korjaukseen (joka on ollut proggiksena huhtikuusta saakka), käydä kolmessa kaupassa, laittaa ruokaa, jutella koiranulkoiluttajille ja vähän siivotakin.
Kerhopäivien jälkeinen hiljaisuus, oi, siinä on sitten sitä jotain.