Voi kylmää kesää! Jos viime kesänä asuimme rannalla eväsrasioinemme ja juomapulloinemme, ovat uimareissut jääneet tänä kesänä yhden käden sormilla laskettavaan määrään. Juhannuksena hytisin mökkilaiturilla villasukat jalassa, lapset polskivat onnesta soikeina rantavedessä UV-suojavaatteissaan (saatu Reimalta) huulet sinisinä - koska luonnonvesissä uiminenhan on vain asennekysymys!
Kun nyt elokuussa viimein sattui yli kolmenkymmenen asteen hellepäivä, soitimme mummilaan, josko voisimme tuoda lapset kahluualtaaseen pulikoimaan kunhan hirvein keskipäivän paahde helpottaa. Ja sehän sopi. Perillä meitä odotti vaari, joka oli täyttänyt lastenaltaan lämpimällä vedellä ja kaivanut pyyhkeet jo valmiiksi esille, mummi oli leiponut raparperipiirakkaa - allergiselle Armakselle tietysti munattomana ja viljattomana versiona!
Nämä ovat eittämättä hetkiä ja päiviä, jolloin miettii, kuinka ikinä voisimme muuttaa tukiverkoston ja lapsille niin tärkeiden isovanhempien läheltä pois. Sillä sellaistakin vaihtoehtoa me koulupaikkoja pyöritellessä pohdimme. Minusta on ihanaa, että isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat niin tärkeä ja merkittävä osa lastemme viikottaista elämää. Mummoloista löytyvät varavaatteet, vaihtovaipat ja gluteenittomat leivät, sekä tietysti lämpimät sylit ja ennen kaikkea aikaa. Anoppini käy lasten kanssa poimimassa mustikoita metsästä ja ottaa heidät viereensä nukkumaan yhdessä vietetyillä mökkireissuilla, äitini lukee meillä käydessään jokaisen hänelle kirjahyllystä kannetun kirjan ja melkein naapurissa asuva veljeni kyläilee tuon tuosta, konttaa lastenhuoneen lattialla pikkuautomeressä ja juo näkymätöntä, tulikuumaa kahvia tunnista toiseen.
Kun eilen illalla tulimme mummolasta kotiin, sanoi esikoinen: "äiti, musta tää oli paras päivä, ihan niinkun Muumimaailmassakin, mutta mummilla oli vettä ja allas".
Tänä kesänä meillä on mietitty aiempaa ennen auringolta suojautumista, vaikka kesä onkin ollut kylmä ja sateinen. Tilastojen ja auringon UV-säteilyn aiheuttamien haittojen uutisoinnin edessä olen nimittäin ihan oikeasti tajunnut aiemmin olleeni sitä tyypillistä valtaväestöä suomalaisista, joka tiedostaa auringon aiheuttamat tuhot, mutta ennaltaehkäisee tai suojautuu niiltä laiskasti. (Asiaa tutkittiin kyselytutkimuksella pohjoismaissa Euro Melanoma-kampanjoinnin yhteydessä ja suomalaiset todella suojautuvat aika huonosti auringolta, vaikka tiedostavatkin esimerkiksi auringon ottamisen riskit.)
Käytännössä meillä on ulkoiltu vähän tai varjossa keskipäivän kuumimman paahteen aikaan, ja suojauduttu ulkoillessa ensisijaisesti vaattein, sitten aurinkosuojatuottein. Minulle yllätyksenä tuli se, että vaaleat vaatteet eivät juuri suojaa auringolta - ja harvapa pukeutuu paahteisella hellesäällä mustaan!
Saimme Reimalta testiin alkukesästä supermakeat, uimapukukankaiset UV-suojapaidat isommille sekä vetoketjullisen, lyhythihaisen haalarin vauvalle. Vertailun vuoksi ostin todella edulliset UV-suojasetit marketista, mutta huomasin laadussa vissin eron jo ennen varsinaista kokeilua: halvassa UV-suojahaalarissa kangas on aika jäykkää, paksua ja tuntuu ihoa vasten vähän karhealta (sisäpuoleltakin siis), eikä esimerkiksi 2,5-vuotias paidan päälleen saatuaan halunnut pitää sitä ollenkaan päällään, vaan repi sen pois, koska sanoi sen kutittavan. Moisesta protestoimaton vauva oli siis ainoa varsinainen testaaja kympin UV-suojapuvulle, joka parin käsipesun jälkeen päästi väriä (!) ja joka kuivui hiiiitaaasti.
Reiman UV-suojavaatteita lapset ovat käyttäneet monasti ihan pihaleikeissä ja puistossa, vaikka ne uimapukukangasta ovatkin, kangas on ihanan ohutta ja pehmeää, ja vaatteet helposti puettavia joustavuutensa vuoksi. Kaikista kätevin on varmasti ollut vetoketjullinen haalari, vaikka alkuun vähän jännitti esimerkiksi (uima)vaipan vaihto vetskarillisen puvun kanssa (me emme ole jumppisten ystäviä), mutta joustava, pehmeä ja ohut puku on ollut helppo ja nopea riisua.
Jos lähtisimme rantalomalle etelän lämpöön, ostaisin kyllä kaikille UV-suojapuvut - pitkähihaiset ja beibille ehdottomasti pitkähihaisen haalarin vain, vaikka niistä vähän sukelluspukufiilis herääkin. Tänä kylmänä kesänä käyttökertoja on kertynyt ehkä kymmenen, mutta SPF 50-suojakertoimen antavat vaatteet ovat antaneet kaivattua mielenrauhaa sekä nopeuttaneet aurinkorasvarumbaa - aurinkosuojatuotettahan tulisi lisätä joka toinen tunti ja vedessä puljatessa vieläkin useammin.
Onneksi valitsin isommille UV-suojapaidat ihan tarkoituksella isommassa koossa - otaksun, että ne mahtuvat ensi kesänäkin (josta siis täytyy tulla LÄMMIN!).
PS. Pakko vielä vinkata tuosta maailman mahtavimmasta pienestä, puhallettavasta uima-altaasta, jonka löysin Armaksen vauva-aikana muistaakseni Imatran Citymarketin poistokorista kahdella eurolla. Autuaana kannoin löytöni kassalla ja vasta mökkipihassa allasta täyttäessäni huomasin, että se on todella pieni, yhden vauvan mentävä. Vaan eipä hätä ollut tämän näköinen: allas on juuri sopivan kokoinen vauvan puljattavaksi, ja toimii tyhjänä vieläpä vauvapeiton kanssa ihan parhaana matkasänkynä, jos tyyppi vain ei osaa nousta istumaan tai konttaa. Muovialtaassa nukkumisesta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta toimii hätävarana mökillä, jos (kun) matkasänky on jäänyt eteisen naulakon alle.
Sisältää mainoslinkkejä.