Olen melko varma, että on jo olemassa jokin laki, jonka mukaan sairastua pitää aina lomalla tai juhlapäivinä. Ja minä inhoan sairastamista. Olen siinä huono, ja keksin käydä päässäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot. Flunssakaudella olen opettanut lapset käsiä saippuoidessa laskemaan viiteentoista, karttanut leikkikerhoa hulluksi tekevien kotipäivien uhallakin noron riehuessa, ja käsidesipullo tuntuu vakiinnuttaneen paikkansa käsisaippuan vieressä.
Meillä on jo useamman vuoden ollut tahaton, hääpäivään liittyvä perinne - sairastuvan pystyttäminen kotiin. Itse hääpäivänä tunsin kaktuksen kurkussa ja puolitoistavuotias esikoinen nukahti kuumeisena kahvipöytään. Ensimmäisenä häiden vuosipäivänä sairastuimme Tukholman risteilyllä noroon, seuraavana vuonna piinasi vesirokko ja kuume. Tänä vuonna pienin tekee kahta kulmahammasta ja kaksi kolmesta oli yöllä yli 40 asteen kuumeessa.
Meillä onneksi ollaan noin muuten aika terveitä, ja kuumetta lapsille nousee aniharvoin, joten hiljainen tupa lomaviikolla tuntuu oudolta. Pakko silti myöntää: tuntuu helpottavalta toisinaan vain pysähtyä pitämään sylissä, halaamaan, paijaamaan. Ihan olla vaan. Alkuvuosi on ollut kiireinen, täynnä menoa ja hulinaa, joten lupa rauhoittua ja hiljentää vauhtia hyvällä omatunnolla tuntuu niin kaivatulta.
Blogissakin jatketaan keveämmillä aiheilla - tämän hetkisillä suosikeilla vaatekaapeissa ja kotona, tulevaan vuosipäivään liittyvällä fiilistelyllä, sisustushommilla ja parilla kivalla arvonnalla. Koska keveys täälläkin tuntuu aika hyvältä. ;)