Kyllä te tiedätte. Kun ei vaan lähde. Kun aikomus on hyvä, mutta toteutus ontuu. Se on se vatsalihasrulla, kuntosalin määräaikaisjäsenyys joka ensimmäisten kipeiden palautumispäivien jälkeen jää käyttämättä, taulukko ruotsin epäsäännöllisistä verbeistä. Minulle paikka, jossa en ole inspiroiva, luonteva tai edes kauhean mielelläni, on kameran edessä. Mutta kun ensimmäistä kertaa melkein viikkoon sairastuvalta on edessä poistuminen (!), hurvitteluretki Prismaan, ripsiväriä, huulipunaa ja uusi ihana paita, niin pakkohan oli yrittää. Yksi raasu nukahti sohvalle odottaessaan, toinen roikkui jalassani ja yksi jammasi YouTubesta löytyneen lasten tanssivideon tahtiin. Ulkona oli pilkkopimeää. Seisoin Duplo-meressä. Eikä minua todellakaan hymyilyttänyt. Ei oikein lähtenyt.
"Mitä hittoa oikeesti, mä näytän ihan kaljulta rotalta! Tai jotenkin tosi bitchiltä! Mulla on paita rypyssä, eksä kato yhtään? Ihan kauhea toi pyörrekin. Töpselinenä! Katkotut raajat! Outo alisteinen kuvakulma! Siis, ei näissä todellakaan ole yhtään käyttistä ja mulla on edelleen sitten se kolmesataa vuotta vanha kuva, mikä näyttää ihan urpolta, koska kaikki tajuaa, ettei helmikuussa edes etelä-Suomessa ole vihreää nurmikkoa", tilitän, vaikka lohdullisena ajattelen, että oikeasti vielä viisi vuotta sitten kaikissa (harvoissa) minusta otetuissa kuvissa a) söin b) olin silmät kiinni tai c) humalassa.
Muru hei, mulla on idea. Käytä tätä. Tää on ihan tuore, ei oo vihreää nurmikkoa. Saat ihan vapaasti käyttää tätä:
Noin. Sulla on uusi profiilikuva.
Mutta siihen uuteen lempparipaitaan ja arkiasuun: peplum-paita NOSH, boyfriend-farkut (oikeasti vähän hirmun kuvaukselle, koska nehän ovatkin mulle tosi boyfriendit), Kärki-korvikset Ann-Christinen käsityönä ylijäämämateriaalista tekemät, ilme: bad ass bitch.
Mahtavaa viikonloppua teille kaikille! Naurakaa itsellenne, ajakaa varovasti, pysykää terveinä ja nukkukaa hyvin!