Heidin takki ja ranskanbulldoggi eli yksi vähän siistimpi äiti-asu

Muistan elävästi hetken, jolloin näin ensimmäistä kertaa lastenvaaterekillä naisten vaatteita matchaavissa kuoseissa - ja materiaaleissa. Olin ihan kysymysmerkkinä. Kuka ihme haluaa pukeutua lapsensa kanssa samanlaisiin vaatteisiin? Tai collegeen - muualla kuin kotona? Olin itse käyttänyt collegea ihmisten ilmoilla viimeksi eskari-iässä!

Neljä vuotta myöhemmin vastaus on ilmiselvä: minä. Minä rakastan collegea. Minä rakastan pehmeyttä. Minä suosin mukavia vaatteita. Hintaa tärkeämmäksi ostopäätöksen tekijäksi pyrin asettamaan vaatevalmistajan vastuuntunnon ja eettisen näkökulman, vaikka se keikkatyöläisenä, opiskelijana ja kotihoidontuella onkin aikamoinen dilemma. Lapset eivät saa valmistaa minulle tai lapsilleni vaatteita.

Mutta minä en samistele lasten kanssa. Meillä kaikilla on toki kaapeissamme raitaa ja farkkua, samanlaiset conssitkin, mutta minä en halua pukeutua iloisiin apinoihin, mäyräkoiriin, en sammakoihin enkä mihinkään niiden välille jäävään.

Kaverini, BloPPshopblogistakin tuttu Heidi tarttui tämän vuoden alussa uudenlaiseen haasteeseen, ja ryhtyi Me&I-myyjäksi, mikä tuntui vähän yllättävältä vedolta Heidin niin ajattoman, klassisen ja eksklusiivisen maun tuntien. Lupasin kannustuksen vuoksi pitää kutsut, vaikka brändi ei mikään erityisen fanitukseni kohde olekaan, ja hassustihan siinä kävi. Heidi oli pukeutunut päästä varpaisiin Miikkareihin, muttei näyttänyt perinteiseltä Meandi-myyjältä, vaan... Heidiltä. Minusta onkin kiva, että Meandi-myyjien laajaan kirjoon mahtuu laatikon ulkopuolelta ajattelevia tyyppejä, Heidin kaltaisia myyjiä, jotka voivat sanoa suoraan, että oranssien retrokukkien ei tarvitse iskeä kaikkiin, eikä brändissä ole kyse pelkästään niistä.

Tilaukseen lähti heti klassinen ja hyvin istuva City Coat, jota esikoiseni kutsuu "Heidin takiksi" - eikä syyttä, se onkin ihan hänen oloisensa! Minulla oli pidempään ollut etsinnässä pitkä, hameiden ja mekkojen päälle istuva takki, jota voisi käyttää niin töissä, koulussa, kotona kuin juhlissakin.

Vaatekaapissani luotan eniten siisteihin, käytännöllisiin ja mukaviin vaatteisiin, jotka ovat helposti yhdisteltäviä ja sopivat monenlaiseen menoon. Lempivaatteideni määrä on kovin pieni, eikä minulla oikeastaan ole erillisiä juhlavaatteita. Kotona ja töissä arvostan vaatteita, joissa on helppo liikkua, joita on helppo huoltaa (esim. käsinpesun vaativat vaatteet ovat niiiiin no, no) ja jotka tuntuvat mukavilta päällä. City coat oli Meandin naisten mallistosta se ehdoton must have, vaikka sen hinta huiteli reilusti kipurajojen yläpuolella, ja vaikka keinokuituisten vaatteiden määrä vaatekaapissani on kovin pieni. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta City coatille, koska lähdön hetkellä salamani sanoi sopimuksen irti ja käsivaralta kuvaaminen rapussa viideltä iltapäivällä yhden lahkeessa roikkuvan vauvan kanssa ei ollut niin kovin helppo nakki.

Tällä viikolla kouluun valmistautuessani armahdin ostosmorkkikseni. Kyllä, tämä on joka euron arvoinen - potentiaalinen haastaja NOSHin hetkessä loppuun myydylle Raitajakulle, jota olen kohta vuoden verran käyttänyt lähes päivittäin hautajaisista lapsen synttäreille ja kauppareissuille.



Niin, ja se otsikon ranskanbulldoggi. Mieheni osti minulle naistenpäivänlahjaksi kaksi kauan himoitsemaani Kooky Gemsin kaulakorua, koska valikoidut mallit olivat verkkokaupassa -50% ja -70%. Kun ranskanbulldogille jäi hintaa 5,70 euroa, ei hänkään miettinyt no emmää kehtaa-huokailujeni edessä hetkeäkään. Tämä on niin ihana! Mitä tosin mietin, on musta ketju, joka ei ole ehkä ihan mun kuppini teetä, mutta onneksi koruketjuja minulla on korurasia pullollaan.