A. A niin kuin Allu. Liki kaksivuotias kiukkupylly, joka osaa sulattaa hirveimmänkin ketutuksen pelkällä veikeällä hymyllä ja silmien siristelyllään. Hän on tyyppi, joka tulee aina muiden vanavedessä, muttei ole koskaan ylimääräinen. Kiivasluontoinen, äänekäs ja paikkansa kaikkialla löytävä A niin kuin Allu.
B. bObles. Jaksan vain hämmästyä, kuinka monia eri käyttötarkoituksia kyseisille tanskalaisille lasten kalusteille löytyy. Ne ovat milloin jakkaroita, osana jumppaleikkiä, tuolin korokkeina ja autotunneleina. (Kuvan bOblesit saatu.)
C. C niin kuin Camilla. Ihailen aivan suunnattomasti
Kaksin kaunihimpi-blogin Camillaa, joka raivaa esteet tieltään, luovii läpi elämän myrskyissä ja uskaltaa rohkeasti tarttua haasteisiin, vaikka ne (aivan sairaasti) pelottaisivatkin. Respect!
D. Dora the Explorer aka Seikkailija Dora. Palkinto reippaasti siivotusta huoneesta tai sadepäivien ilo on Seikkailija Dora-piirretty, jossa Dora opettaa englantia.
Hello, how are you, stop, jump, good afternoon ja monet muut fraasit kaikuvat lasten leikeissä.
E. Etäisyys, jota säännöllisin väliajoin tarvitsen. Olen onnellinen ystävistä ja perheestä lähelläni, mutta toisinaan istun iltaisin parkkipaikalla vartin ihan hiljaa, silmät kiinni, tai lähden kouluun parikymmentä minuuttia aikaisemmin, jotta ehdin juoda kupin kahvia ulkona ennen sen alkua.
F. Finlayson. Suosin mieluusti kotimaista suunnittelua ja valmistusta, joten F:n kohdalle tuskin sopisi mikään muu kuin 1800-luvulla Tampereelle perustettu Finlayson.
G. Grilliruoka. Voi pojat, minä sitten rakastan grilliruokaa - grillattua kesäkurpitsaa, halloumia, raikkaita salaatteja ja kasviksia. Meillä käytettävän punaisen lihan määrään olemme pyrkineet kiinnittämään huomiota viime kuukausina, eniten sen sijoituksesta karsinogeenisten ruoka-aineiden listalle, mutta myös ympäristöön liittyvistä syistä.
H. Helsinki. Olen muuttanut elämäni aikana 11 kertaa ja asunut viidessä eri kaupungissa, ja vaikka synnyinkotini onkin Turussa, nimeän kotikaupungikseni aina Helsingin. Luultavasti jossain vaiheessa elämää tulemme muuttamaan muualle, mutta sydämeni sulattaa aina Helsinki.
I. Ikä - omani ja lasten - on asia, jota toisinaan mietin. Mietin asioita, joita olen tähän mennessä saavuttanut ja asioita, jotka olisi pitänyt jo saavuttaa - ihan turhaan. Jos en olisi tehnyt asioita tässä järjestyksessä ja tällä tavalla, olisin luultavasti aika erilainen ihminen. Elämä opettaa.
J. Joulu. Minusta on tullut jotenkin lasten myötä ihan jouluihminen! En käytä kahta työpäivää ripustaakseni jouluvaloja ikkunoihin tai paista pipareita (koska edes lapset eivät oikein tykkää niistä), mutta nautin joululaulujen kuuntelemisesta, pimenevistä illoista ja joulufiiliksestä. Lasten into jouluaamuna on niin käsin kosketeltavaa, että sitä kannattaakin vartoa lokakuusta asti.
K. Koti, joka meillä on alituisessa muutostilassa. Lasten ja perheen kasvaessa tarpeet ovat muuttuneet ja koti sen mukana - keittiön lapsiportti irroitettiin pari kuukautta sitten, eteisen kumisaapaslaatikot lisääntyvät ja piirrustukset jääkaapin ovessa vaihtuvat. Pysyvää on vain pyykinkuivausteline ja se
muutostila.
L. Liikunta. Kesällä löysin pyöräilyn ja pitkien vaunulenkkien myötä uudestaan liikkumisen ilon. Nyt kiivaassa työtahdissa ja kouluiltoina liikunnalle on vähän kimurantimpaa löytää aikaa, mutta käyn silti viikottain joogassa. Myös lasten liikuntaharrastukset ovat meille tärkeitä ja haluamme tukea heitä liikkumaan ja harrastamaan ohjatusti. Esikoinen käy tanssitunneilla, keskimmäinen painissa.
M. Mummu. Antaisin aika paljon, jos saisin vielä kerran nähdä hänen lämpimän hymynsä, kuulla hänen nauravan tai katsoa yhdessä sukutilan terassilta avautuvalle pellolle.
N. Nalkutus. Minä olen nalkuttaja, sellainen ärsyttävä huokailija ja silmien pyörittelijä, ainakin kotona. Mitä tulee vieraisiin ihmisiin, naapureihin, sukulaisiin ynnä muihin, on reagoimiskynnykseni aika korkea. Välttelen konflikteja enkä halua ajautua ihmisten kanssa sanaharkkaan, joten usein nyökyttelen vain hiljaa asiattomille tai tungetteleville ihmisille ja koetan olla luomatta keskustelukumppaniin pitkiä, paljon puhuvia katseita. Mutta sitten nalkutan niistä kotona.
"Siis voitko kuvitella....."O. Onnellisuus. Vaikka syksy on ollut aika rankka, ja elämään noin muutenkin mahtuu ajoittain melko mustia kausia, olen aikuisiällä ollut suurimman osan aikaa varsin onnellinen. En tiedä, olenko jotenkin yksioikoinen, mutta minä saan onnellisuuden kokemuksia aika tavallisista asioista, rutiineista ja rytmeistä. Rauhallisesta aamukahvihetkestä, lounasajan jälkeisestä hiljaisuudesta, kirpsakoista syysaamuista ulkona lasten kanssa, miehen kanssa sohvalla löhöilystä toisinaan, Spotifyn soittolistani kuuntelemisesta ja ystävien tapaamisesta.
P. Pyöräily. Se mieletön tunne, kun hiukset kypärän alta hulmuten saattoi ajella auringonlaskuun. Kotikaupunki ja omat nurkat tuntuivat pienentyvän, kun hypermarkettiin ja ostoskeskukseen pääsi yhtäkkiä aiempaa nopeammin - ruuhkassa autolla luovimisen voittaa kyllä pyöräily raittiissa ulkoilmassa. Nyt pyöräilysesonki alkaa omalta osaltani vähän väistyä, ehkä eniten ajanpuutteen ja sen tosiasian, etten poistu pyöräilymatkan päähän kotoa kovinkaan usein.
Q. Minulla oli teinivuosina tapana kirjoittaa lempinimeni Ansku Q:lla lopussa. Isolla Q:lla tietenkin. AnsQ. Ja sitten niinq lähetin mun ihanalle poikaystävälle textareita ja kerroin myös kaikille frendeille, kuinka niinq ihana poikaystävä mulla on. Kerran vain kävi niin, että palasimme Lapin laskettelureissulta ja 14 tunnin autossa istumisen jälkeen ennen nukkumaanmenoa isäni sattui avaamaan matkan aikana tulleet kirjeet. 1200 kuukaudessa lähetetyn tekstiviestin rapsakka puhelinlasku (Zeroforty-liittymääni kuului muistaakseni 1000 tekstiviestiä kuukaudessa ja yleensä se riittikin, mutta legenda ei kerro, mitä superspessua juuri tuona kuukautena tapahtui) ja sitä seurannut palopuhe jäi ei-niin-voimauttavana kokemuksena mieleen, joten yritin kikkailla viesteistäni lyhyempiä ja käyttämällä lyhyempiä sanoja ja hymiöitä. ;----)
R. Rakkaus. (Tiedän, onko kliseisempää!) Olen itse ollut hirmuisen onnekas, kun olen löytänyt rinnalleni mitä mahtavimman ja upeimman puolison jo varsin nuorena, 11 vuotta sitten. Meillä on aina ollut tosi hauskaa yhdessä, mutta toisinaan myös melkoisen myrskyisää. Perheen perustaminen on viimeistään osoittanut, että parisuhde vaatii työtä, joustamista ja ajoittaista oman edun sivuuttamista, joten en voi sanoa pitäväni rakkautta itsestäänselvyytenä. Ja miksi pitäisinkään?
S. Siltsu. Voi että. Jari Sillanpää on ei-niin-salainen superidolini. Karismaattinen, muuntautumiskykyinen, lahjakas esiintyjä ja avoinna uusille ideoille. 110 biisin Spotify-listaltani löytyy yli kuusikymmentä kipaletta Siltsua, ah. En laske päiviä, mutta 7,5 viikon päästä lähtee taas, hih!
T. Ystäväni Tanja, yksi niistä ihmisistä, joihin tuskin olisin ilman lapsia ja perhekuvioita törmännyt. Tanja on paitsi luottokampaajamme (
Espoossa, Hiusmuotoilua Susanna Pikkaraisessa, vink vink vaan jos etsit maailman hauskinta ja hyväntuulisinta, mutta rautaisen ammattitaidon omaavaa tekijää), myös mitä mielettömin ja huomaavaisin ystävä. Sellainen, joka vatsataudin iskiessä laittaa viestiä, että tarvitseeko kaupasta tuoda jotain, muistaa naapureidenkin nimet ja tarinat, huolehtii aina ensin muista ja niin monesti löytää juuri ne oikeat sanat.
U. Unelmat. En osaa oikein edes ajatella, millaista elämä olisi ilman haaveita ja unelmia. Minulle ne ovat olleet eteenpäin puskuroivia voimia silloinkin kun usko on ollut koetuksella. Aika moni unelmistani on toteutunut; minulla on kolme ihanaa lasta, vankka ja hyvä parisuhde, nautin työstäni ja ympärilläni on välittäviä ystäviä. Nyt haaveilen opiskelupaikasta ensi syksyksi, omasta pihasta joskus aikanaan, muhkeasta villahuivista, String Systemistä ja maailmanympärysmatkasta. Esimerkiksi. Minulle unelmat edustavat ehkä enemmänkin toiveita ja haaveita pitkällä aikavälillä, enkä ole harmissani asioista, joita minulla ei vielä ole. Sitä vartenhan unelmat ovat.
V. Voimistelurenkaat. Ehkä paras hankinta lastenhuoneeseen ikinä. Vielä kahden vuoden jälkeenkin ne ovat päivittäisessä käytössä ja niissä käy temppuilemassa vuoroin jokainen.
W.
Wunderbaum! Niin minä kerran kirjoitin saksan ykköskurssin kokeeseen kirjoittaessani luontevaa vastausta kokeessa esitettyyn dialogiin. Tajusin vasta kokeesta lähdettyäni, että kyseessä onkin auton ilmanraikastin eikä suinkaan wunderbar, ihana, kuten koiranpentua esitelleelle ihmiselle voisi sanoa. En jatkanut saksan opintoja sittemmin, mutta osaan sentään esitellä itseni ja kertoa olevani janoinen - tuolloin 17-vuotiaana Oktoberfestiä silmällä pitäen ajattelin näin handlaavani ne olennaisimmat.
X. Muuttuja, X. Not my regular cup of coffee. Minä olen jossain määrin muutosvastarintainen enkä pidä isompien kuvioiden äkillisistä muutoksista, mutta niitähän väistämättä mahtuu mukaan.
Y. Ylioppilaskokeet. Minua on viime vuosina kalvanut lakittomuuteni, ja viime syksynä tartuin asian suhteen härkää sarvista, tänä syksynä kirjoitin ensimmäiset reaalit. Kumpikin lähti seuraavalle rundille laudaturin pistein. Rehellisesti sanottuna olin tyrmistynyt. Ja olen edelleen.
Liki vuoden verran olen istunut kaikkina arki-iltoina koulussa, syönyt naurettavan edullisen, myöhäisen lounaan ja oppinut uutta - ennen kaikkea itsestäni. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisen skarppina tai kykenevänä ihmisenä, ja vitsailenkin usein siitä jollain tavalla - ehkä osin siksi, että pelkään jonkun muun ehtivän ensin. On helpompaa sanoa, ettei leivo kakkuja tai askartele joulukortteja, vaihda sulakkeita tai tee remonttia, kuin tajuta, että oikeasti aika moni ovi saattaakin olla avoinna, jos vain rohkenee kokeilla.
Z. Zzz. Öh. Se ei taida olla varsinainen sana, mutta menköön. Zzz - kyllä te tiedätte, unta.
Å. Åhlens, saletisti.
Ä. Äitiys. Mitä sitten teenkään tai missä olenkaan, on se päällimmäisenä asiana ja tärkeimpänä roolina mielessäni. Enkä sano tätä siksi, että ajattelisin etteikö elämään mahtuisi muitakin merkityksellisiä rooleja tai asioita, mutta tiedän, että jos minun joskus pitäisi valita, menisivät lapseni kaiken ja kaikkien muiden edelle.
Ö. (Hei oikeasti, kuinka paljon suomen kielessä muka on Ö-kirjaimella alkavia sanoja?) Öhm. Niin minä vastaan mieheni what's up-viestiin, kun hän ilmoittaa lähtevänsä tenttikaljalle, kertoo unohtaneensa ostaa vessapaperia tai muuten törppöilee. Paljon puhuva öhm = tästä puhutaan vielä.
