Pohdin, mietin ja kiemurtelen ravintolassa, vaatekaupassa, vaatekutsuilla, loppuunmyynneissä ja tehtaanmyymälöissä. Tarviinko mä tällaista oikeasti? Uskaltaisinkohan kokeilla jotain uutta? Jos tämä toinen nyt kuitenkin? Vai? Ja yleensä palaan kotiin vaakaraidallisen, räväkän harmaan tai kanaruoan kera.
Takki kirppis, huivi Gant, tunika Melli Eco Design (saatu), legginssit Vimma, tennarit Nike
Minulla on yläasteelta saakka ollut villakangastakkeja, joten sikäli haave "uudesta" villaisesta takista ei ylittänyt uutiskynnystä, mutta polven yli ulottuvassa mitassa olen tuntenut aina siinä määrin maatuskaksi, että olen jättänyt uudet ehdokkaat kauppaan.
Vanhoja lastenvaatteita kierrätykseen viedessäni silmiini osui täydellinen, kamelinruskea takki, joka jäi kalvamaan mieltäni niin, että palasin sitä vielä sovittamaan. Ja voi, miten ihastuinkaan siihen mennen, tullen ja palatessa! Villaa ja kashmiria sisältävä päällikangas on superlämmin ja vasta oikeasti pitkän takin kanssa kaupungilla liehuessa tajusin, miten ihanaa on, kun reidet ja takapuoli eivät ole minuuteissa vihmaisessa syyssäässä jääkalikat.
Ihan ensitöikseni tuuletin uudenveroisen takkini ja sitten nakkasin sen huolellisesti laskostettuna tyhjään pakastinlokeroon. Helppohoitoinen, ihana villa, ah. Enää hankintalistalla on muhkea villahuivi ja tupsuton villapipo.
Ja koska jotain ostaessani olen päättänyt vastavuoroisesti luopua jostakin, olen tuuletellut kaappeja nyt oikein urakalla. Iänikuisen pienet tavoitevaatteet, huonosti istuvat kauluspaidat ja tarpeettomat lastentarvikkeet ovatkin löytäneet nopeasti uusia, rakastavia koteja. On tosi paljon kevyempi olo.
Nähtäväksi jää, päätyykö ostoslistalle myös uudet nahkakengät. Avulias kaksivuotiaani kun tänään nakkasi ne jalkoihini (olin sanonut, että lähdetään ihan kohta) yhtenä kiireaamuna. Harmikseni vain olin suihkussa ja parhaat nahkakengät hörppäsivät vähän vettä.