Superlatiiveja, oi, tämä nyt kertakaikkiaan tarvitsee superlatiiveja. Minä olen tästä nimittäin niin innoissani, etten osaa pukea sitä sanoiksi muuten. Olen tänä syksynä nimittäin päässyt yli muutamastakin arkiseen pukeutumiseen liittyvästä patoumastani, sillä päälläni on 1) musta 2) väljä 3) kuitenkin hyvin istuva sekä 4) tunika ja legginssit samaan aikaan.
En koe oloani erityisen mukavasti slimmisti istuvissa vaatteissa, en etenkään muutaman lukujen mukana tulleen extrakilon kanssa, mutten toisaalta halua kaappiini enää yhtäkään ylisuurta (tai Hemuli-mallista, kuten mieheni tapaa sanoa) vaatetta, jossa tunnen oloni vain entistä valtavammaksi. Musta on yläosan värinä minulle jotenkin vieras. Tunnen oloni hirveän kalpeaksi ja vähän sairaankin näköiseksi.
Tunika Melli Eco Design (saatu), legginssit Vimma, tennarit Nike
Kun siis sain kotimaiselta Melli Eco Designiltasysimustan tunikan, joka pituutensa puolesta näytti tuotekuvassa olevan jotain tunikan ja mekon väliltä, olin hieman epäileväinen. Kavereideni päällä mekko on näyttänyt ihanalta, joten saatoin vain pitää sormet ristissä ja katsoa, mitä tuleman pitäisi. Jyväskylässä valmistettuja Mellin (ja samoissa tiloissa valmistettavien Hilla-lasten tuotteiden) lastenvaatteita tsiljoonasti pesseenä tiesin, että Mellin luomupuuvillaiset vaatteet ovat pehmeitä ja malliltaan rentoja sekä kotimaisen suunnittelu-ja valmistustyön huomioon ottaen myös hyvin kohtuullisen hintaisia - ja ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan hyviä myös.
Kun sovitin tunikaa ensi kertaa, halusin itkeä. Se on rento, mutta istuu hyvin. Rakastan sen tuntua iholla, huomaamattomia taskuja (minä tarvitsen aina taskut!) ja täydellistä pituutta. Olen näet 175 senttiä pitkä, joten mekko-ja tunikahommat saavat normaalisti hiukset harmaantumaan - näyttää siltä, ettei vesirajan ja maksimitan väliin ainakaan liian usein jää säädyllistä mittaa ja sopivaa leveyttä. Siis sellaista, jonka kanssa esimerkiksi kehtaisi istua, kyykistyä tai nostaa kädet ilmaan tai vastaavasti sellaista mittaa, että tunikaa voisi pitää farkkujen kanssa. Liekö se tämän sysimustan ja unelmanpehmeän tunikan leveä helma vai taskut, mutta tunnen oloni tämän mittaisessa vaatteessa tosi kotoisaksi ja kehtaan pitää sitä legginssienkin kanssa. Ihan superihana! Tilasin tämän kaveriksi keltaiset tregginssit, koska kieltäydyn edelleen pukemasta farkkuja kuin äärimmäisen pakon edessä (töihin mennessä).
Laatikkomalli arastutti ensin vähän, mutta käytössä olen helpottunut tästä rentoudesta. Siitä, ettei mikään purista, hankaa tai tunnu epämukavalta. Kuin päällä ei olisikaan mitään. Ou jea.
Toinen aivan hyperihana vaate tuli myöskin Mellin paketista, nimittäin tummansininen taskumekko, mutta siitä (ja elämäni mittaisesta sukkahousukriisistä) saatte kuulla lisää myöhemmin.
Kerrassaan kummallista. Päälläni on jotain mustaa, väljää, oikeista kohdin (hartioilta, rinnanympäryksestä) istuvaa, mustaa, pehmeää, rentoa ja kuitenkin siistiä. En minä syksylle tarvinnut turvaneuletta. Turvatunika se oli. Pehmeys ja mukavuus ei kuvissa näy edukseen, ajankohdaksi kun väkisinkin valikoitui vartti ennen auringonlaskua matkalla kauppareissulta kotiin.
PS. Väriä epäileville tiedoksi, että samaa ihanaa taskullista laatikkomekkoa saa täydellisessä, syvän sinisen sävyssä, jos se turvamusta tuntuu turvattomalta.
Sain jaettavaksi alekoodin Mellille, eli jos on tarpeita tai mielihaluja ostaa Jyväskylässä valmistettuja lasten tai aikuisten vaatteita tahi sisustusjuttuja, niin koodilla Annamelli16 saa 20% alennusta ostoskorin normaalihintaisista tuotteista 25.10.2016 saakka.