Kohti lempeämpää perhearkea - asiantuntijoiden vinkit

Olin aiemmin viikolla lastenruokavalmistaja Piltin 65-vuotissyntymäpäiväjuhlilla, joiden teemana oli lempeämpi ja sujuvampi perhearki. Paikalla puhumassa olivat ravitsemusasiantuntija Kati Kuisma Sydänliitosta & Neuvokas perhe-sivultasekä psykoterapeutti & Lujasti lempeä-blogia pitävä Maaret Kallio. Täytyy sanoa, että harvoin olen jäänyt niin vaikuttuneeseen ja herkistyneeseen tilaan! Lapsista ja vanhemmuudesta puhutaan varsin paljon, jonka lisäksi tietoa aiheesta on paljon, ja Maaret sanoi viisaasti, ettei se aina ole välttämättä hyvästä. Hän kannusti lempeään itsensä tarkasteluun ja läsnäoloon arjessa, sekä jakoi Piltin juhlavuoden kunniaksi luomansa viisi viisautta kohti lempeämpää perhearkea. Olin niin liikuttunut ja vaikuttunut, etten saanut sanaa suustani.

Olen itse vanhempana(kin) se itseään ruoskiva suorittaja, jolle riman laskeminen on vaikeaa - koska silloinkin, kun yritän kaikkeni, tunnen olevani se riman alittaja, D-luokan ihminen. Ja juuri siksi ... ja Maaret Kallion puheenvuorot menivät niin ihon alle. He kannustivat tarkastelemaan arkea ja omaa roolia suhteessa suurempaan kokonaisuuteen ja muistuttamaan itseään hyvistä asioista arjessa sekä ruokailuissa. Lohdullista oli sekin, että itsekriittisyyden voi valjastaa voimavaraksi muutokseen.


Ihana, inspiroiva ja lempeä Maaret Kallio oli koonnut Piltin 65-vuotisjuhlavuoden kunniaksi viisi lempeämmän perhearjen teesiä:

1. Kuuntele lasta sinussa.
Maaret kannusti palaamaan omaan lapsuuteen, miettimään, mikä siinä oli arvokkainta ja mitä muistamme. Millaisina meidät nähtiin? Millaisina halusimme tulla nähdyiksi? Mennyt elää meissä, hän sanoi. Tapa jolla meidät on kohdattu ja nähty, vaikuttaa meidän tapaamme olla vanhempia ja kohdata omat lapsemme. Lukuherkkyys itseä ja omia tunteita kohtaan on herkkyyttä myös lasta kohtaan.
2. Luota tavallisen taikaan.
Hyvään elämään tarvitaan lopun viimein aika vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Turvalliset rutiinit ja ennakoitavuus ovat tärkeitä, arjen kantavia voimia. Maaret kehotti vaalimaan väljyyttä arjessa, raivaamaan tilaa ja aikaa aidolle läsnäololle ja kohtaamisille. Se on tärkeää luottamuksen ja turvan kannalta: kuinka moni aikuinenkaan haluaisi kertoa mieltä painavista huolistaan, jos aikaa tapaamiselle pitkän päivän tai pitkän tauon jälkeen olisi viisi minuuttia? Hyvät ihmissuhteet ovat myös syviä ihmissuhteita.
3. Kosketa ja kosketu
Maaret painotti arkisten, lempeiden kosketusten merkitystä arjessa. Koskaan ei saisi olla liian kiire halauksille. Syli on turvasatama, niin lapsille kuin aikuisillekin. Fyysinen läheisyys rentouttaa, rauhoittaa ja on loistava kipulääke mielen ja kehon murheille. Ei pipiin puhalluksessa ole mitään taikaa - kyse on siitä, että tulee kipuineen nähdyksi ja kosketetuksi. Maaret muistutti myös, että tunteet tarttuvat - myös positiivisessa mielessä. Aikuiset ovat Maaretin mukaan lasten tunnevalmentajia, ja joka kerta, kun aikuinen rauhoittaa ja tyynnyttää peloissaan tai suruissaan olevan lapsen, tartuttaa hän lapseen oman rauhallisuutensa ja tyyneytensä.
4. Pidä huolta - myös itsestäsi
"Ole esimerkki inhimillisestä ihmisestä, älä sankarista." Kiltteyden tulisi Maaretin mukaan olla kaksisuuntaista: myös itselleen täytyy olla kiltti ja armollinen. Lapsi ei opi vain siitä, miten hänet kohdataan, vaan myös siitä, miten sinä kohtelet itseäsi.
5. Uskalla tehdä huonosti
Kaikkea ei tarvitse aina tehdä hyvin, vaan myös seiskan tai vitosen suoritukset käyvät. Itselleen kannattaa arjessa olla armollisempi, ja tietoisesti laskea rimaa sekä pohtia asioita, jotka perhearjen kannalta ovat tai eivät ole tärkeitä. Priorisoi tietoisesti. 

Lapsi syö sitä mistä pitää. Pitää siitä mikä on tuttua. Tutuksi tulee se mitä on tarjolla.  Kati Kuisman puhe ruokailusta taasen meni ihon alle siksi, että meille ruoka on aina ollut ajankohtainen ja tärkeä osa arkea.  Olen seurannut ravitsemussuosituksia, ruokatrendejä ja pohtinut paljon ruokaa yleensäkin. Meillä on kaksi ruoka-aineallergista lasta, joten ruoan monipuolisuus, sopivuus ja terveellisyys on jo vuosia askarruttanut minua. Me tykkäämme laittaa ruokaa, ostamme kauden tuoretuotteita, suosimme lähiruokaa ja pohdimme paljon syömämme ruoan terveysvaikutuksia. Ja kuitenkin kun olemme lähteneet reissuun, perhekerhoon tai kun kiireinen arki on painanut päälle, olen kiitollisena napannut valmista ruokaa kaupasta mukaan. Smoothieita, pussipuuroja ja hedelmäsoseita menee  jonkin verran edelleenkin, etenkin maitoallergisella kuopuksella, jolle hapanmaitotuotteet eivät tule kyseeseen. Täysipainoinen ruokavalio ja helppous eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.

Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Katin Kuisman neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään olivat seuraavat:
1. Syödään yhdessä.
Puhukaa ruoasta myönteisesti. Näytä esimerkkiä, ota lapsi mukaan ruoanlaittoon.
2. Arki ratkaisee. Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat.
3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa. 
4. Ruokailo - kehu, kannusta ja huomaa hyvä. 

Kati kannusti asettamaan asiat mittasuhteisiin ja olemaan itselleen armollinen. Me syömme viisi ateriaa päivässä, 35 ateriaa viikossa, puolitoista sataa ateriaa kuukaudessa. Yksittäisiä aterioita tärkeämpää on se, millaisella fiiliksellä ruokapöydässä ollaan, sillä ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma. Tärkeää on myös pohtia, millaisia ruokailumalleja kotoa saa. Hän kannusti kehumaan, kannustamaan ja huomaamaan hyvän ruokailussa: "Muistatko, puoli vuotta sitten et ollenkaan syönyt omenaa ja nythän sinä tykkäät ompuista!"




Kati kannusti suhtautumaan ruokaan lempeämmin ja positiivisemmin, ilon kautta. Tuoreiden kasvisten, marjojen ja hedelmien määrää voi yrittää kasvattaa esimerkiksi ruokaa yhdessä laittamalla ja kivoilla esillepanoilla. Sormiruokailu mainittu! ;)

Minusta Katin puheenvuoro ja vinkit olivat tosi tervetulleita. Meille ruoka ja ruokailu on todellakin aina ollut varsin ajankohtainen ja tärkeä osa arkea, mutta varsin usein sitä on tullut lähestyttyä liian kriittisesti ja negatiivisesti. Etenkin ruokarohkeuden kasvun ajan myötä allekirjoitan: esikoinen, joka on aiemmin suhtautunut hyvin kriittisesti uusiin ruokiin ja kivenkovasti vannonut, että tyhjä posliinilautanenkin haisee epäilyttävältä, söi tänään hyvällä ruokahalulla lounaalla avokadoa, basilikaa ja villirucolaa. Kolmevuotias kuopus taasen on syönyt pienestä pitäen kaikkea (tai ainakin kaikkea mille hän ei ole allerginen) mahdollista pihlajanmarjoista persiljaan ja sushiin. Uskon siis vakaasti siihen, että jotkin asiat eivät välttämättä ole meidän käsissämme. Aika - ja kärsivällisyys - auttaa.

Hyvää infoa löytyy sivuilta neuvokasperhe.fi sekä Neuvokkaan perheen Ruoka ja syöminen-välilehti hyvine käytännön vinkkeineen.