Lähestyvä Ruotsin risteilyreissu. Paatti on ehtaa retroa ja to do-listalla vain ihan ihka oikean kuninkaanlinnan tsekkaaminen. Eniten jännittää, kuinka reissu sujuu, kun vanhemmista vain toinen (minä) olen mukana, ja kuinka erityisruokavaliot sopivat buffettiin.
Lähestyvä kevät, lähestyvä hääpäivä. Silloinkin mennään laivalle, miljoonan dollarin tyylillä meriaamiaiselle, mutta ilman lapsia! Jee!
Kuopuksen tavailemat uudet sanat ja uudet taidot. Hän on viikon aikana oppinut nyökyttämään, puistelemaan päätään, osoittelemaan tavaroita niitä halutessaan ja sanomaan vielä että "anna". Ajatteletteko samaa kuin minäkin? Niinpä - lapsinero!
Liikuntakerho. Ja tällä en tarkoita tiukoissa trikoissa taitettua kuntopiiriä (vaikka sekin varmaan tekisi ihan hyvää....), vaan isompien kerran viikossa olevaa ohjattua liikuntahetkeä, jonka aikana hyvällä lykyllä ehtii juosta kauppaan tekemään maitotäydennystä.
Te. Tämä blogi. Kun kerroin jo kauan kyteneestä blogiahdistuksesta, tulitte te rohkaisevine sanoinenne. Nokkelimmat pokkelimmat jo huomasivatkin, että kiva palaute poiki myös intoa lähteä viemään kaivattuja muutostöitä täällä blogissakin eteenpäin. Mennee siis hetki, kun päiväuniajalla ja koulu-työhommien ohella ehdin pudottelemaan kaiken paikoilleen, mutta toivoakseni tämä uusi ulkoasu on helposti luettava, helposti selattava ja toimiva. (Ja jos ei ole, niin kertokaa!) Kuvat näyttävät aiemman, pienemmän kuvakoon vuoksi vähän hassuilta, älköön välittäkö.
Perhe. Monen onnekkaan sattuman kautta koko lähipiirimme asuu lähellämme, ja lapset voivat ja saavat nauttia spontaaneista, matalan kynnyksen kohtaamisista. Eilen vanhempi poikani soitti FaceTime-puhelun kahdeksaakymppiä käyvälle isoisälleni, eli esi-isälle kun emme enää kauppareissuun lähdön viivästyessä ehtineet kylään. Toinen puhui hamahelmistä ja Martista, toinen 60-luvun lempiautostaan. Ihanaa.
Hiljaiset iltapäivät. Hetket, jolloin kuopuksen päiväuniajalla kaivetaan kaapeista ne lelut, joilla ei hänen hereilläoloaikanaan saa leikkiä; pikkulegot, hamahelmet, vesivärit. Kuppi kahvia, hetki töitä tai kouluhommia. Tänään kaivoin blogin esiin, koska se tuntui oikealta ja hyvältä.
Suursiivous. Käyn kotia läpi laatikko kerrallaan, ja turhasta tavarasta irti pääseminen on terapeuttista. Joku saa ehkä mielenrauhaa joogasta tai hiljaisuuden retriiteistä (okei, ne retriitit voisi tehdä terää täälläkin), minua rentouttaa ja rauhoittaa järjestys, tila. Ja ei, en ole zen-moodissa, eikä meillä oikeasti ole tilaa. Mutta jos omistaa esimerkiksi 40 pakettia serviettejä (WTF?!), tuntuu ihan kivalta huomata, että vähemmälläkin pärjää.
Mistä sinä iloitset tai ilahdut juuri nyt?