Opiskelijataloudessa ja lapsiperheessä ruokakauppalaskuun tulee väistämättä kiinnitettyä huomiota, sillä se on pakollisten asumismenojen jälkeen se suurin menoerä. Meille, hyvän ruoan ystäville, on aina ollut selvää, että kaikesta muusta voisimme tinkiä, muttemme syömämme ruoan laadusta.
Tai no, kyllä me vähän tingimme - tuoreet hedelmät ja kasvikset meillä ovat jokseenkin harvoin luomua niiden kovan hinnan vuoksi. Pakkasesta meillä sen sijaan löytyy ympäri vuoden kotimaisia marjoja ja sieniä (kiitos anoppini ja hänen äitinsä!) sekä kotimaista riistaa mieheni metsästysharrastuksen vuoksi. Monena vuonna olemme lisäksi ostaneet anopin kanssa juureksia ja perunoita ison erän suoraan tuottajalta, jolloin kilohinta on vähintäänkin kohtuullinen. Itse tehtyjä mehuja, hilloja ja säilykkeitä meillä säilötään kylmäkellarissa, joka on meillä kyllä aktiivikäytössä.
Laskin hiljan, että ruokakauppalaskumme viiden hengen taloudessamme ovat pääsääntöisesti 70-80 euroa viikossa, vaipat, vessapaperit ja muut kodin kulutustavarat mukaan lukien. Meillä toki lapsista enää yksi on vaipoissa, ja saamme kumpikin sekä työn ja opintojen puolesta jonkin verran tuotenäytteitä hammastahnasta shampooseen, mikä varmasti vuositasolla jossain määrin laskee kauppalaskun määrää.
Minulta on monta kertaa kysytty, miten voimme syödä ja elää näin, vaikka opiskelemme ja hoidan lapsia kotona, joten ajattelin jakaa meillä toimineet ja meille sopineet vinkit teidän kanssanne. Jos mieleen tulee jotain lisättävää, kertokaa ihmeessä - olen aina avoinna uusille säästökohteille, haha!
Seuraamme tarjouksia ja katsomme aina elintarvikkeiden kilohintaa, mikä tietysti meidän taloudessamme on ihan perusteltua, koska suurempikin pakkauskoko tulee käytetyksi nopeasti, toisin kuin vaikkapa yhden tai kahden aikuisen taloudessa.
En voisi kuvitella, etten tietäisi maidon tai lihan kilohintaa, tai kuinka paljon maksaa paketti hiivaa tai pastaa! Hintoja ja eri kaupoissa tehtyjä laskuja vertailemalla olemmekin säästäneet pitkän pennin. Kahdenkymmenensentin hintaero maitolitrassa saattaa tuntua pilkunviilaamiselta, mutta kun maitoa kuluu pari litraa päivässä, on säästö kuukaudessa kaksitoista euroa. Meillä toki on sikäli ideaali tilanne, että kotoamme kilometrin säteellä on peräti kuusi lähikauppaa, jolloin hintavertailu ja tarjouksien seuraaminen on melko helppoa ja vaivatonta.
Syömme aiempaa vähemmän lihaa. Suomalaislasten liiallisesta proteiininsaannista on keskusteltu jo jonkin aikaa, ja lihattomat lokakuut ovat jättäneet meihin jälkensä. Syömme jonkin verran kasvisruokaa (tai oikeastaan vegaania ruokaa, sillä pojat ovat maidolle ja kananmunille allergisia), mutta myös tietoisesti olemme pienentäneet lihan osuutta liharuoissa. Voisimme syödä sitä enemmänkin, mutta meillä ongelmallisia ovat allergiat - kuopus ei siedä herneitä eikä papuja, kumpikin pojista reagoi maitotuotteisiin ja kananmunaan. Toki varmasti olisi olemassa näihinkin rajoitteisiin sopivia reseptejä, mutta arkiruokabravuureihimme näinä kuukausina on vähemmän mahtunut kokeilevaa intoa tai aikaa.
Kanaa syömme aika paljon, kalaa pitäisi syödä enemmän. Minä en ole kalan ystävä, kuopus on sille allerginen, mies rakastaa sitä ja kaksi isointa vähän nirsoilevat sen suhteen, joten petrattavaa on.
Ostamme ja syömme kauden tuotteita, jotka ovat edullisia, tuoreita ja hyvin saatavilla. Esimerkiksi lähituottajan lehtikaalia myydään nytkin lähikaupassamme isoissa säkeissä alle eurolla. (Minulle se ei sellaisenaan putoa, mutta toimii smoothieissa.)
Keskitämme ostokset. Enkä tarkoita nyt pelkästään tietyn ketjun suosimista, vaan ostamme tuotteet sieltä, missä ne ovat edullisempia - ja kuten sanottu, usein isoina erinä, silloin tällöin täsmäiskuina. Käytämme paljon läheistä lihakauppaa, jossa tuore (ei siis missään vaiheessa pakastettu) lampaan-ja naudanliha on kilohinnaltaan liki puolet edullisempaa (liha tosin tulee Latviasta, mutta EU-alueelta kuitenkin). Gluteenittoman pastan (tai tietysti useamman paketin) ostamme aina Lidlistä, jossa sen hinta on puolet pienempi kuin Prismassa. Leivän (pois lukien tietysti poikien gluteenittomat, maidottomat ja munattomat versiot) ostan oikeastaan aina pakkaseen Vaasan-tehtaanmyymästä Vantaan Tammistosta ohikulkumatkalla (Lahdessa muuten on Oululaisen vastaavanlainen tehtaanmyymälä, josta isäni aina tuo kahvileipää). Käymme leipäkaupassa noin kerran-kaksi kuukaudessa, ja muovikassilliselle leipää ja sämpylöitä tulee yleensä hintaa reilun kympin verran. Vierasvarat ja herkut ostan useimmiten Saiturin pörssistä, sillä sieltä löytyy usein todella edullisia ja erikoisempiakin keksejä tai suklaata, ja tarjouksessa on aina ainakin ksylitolpurukumia, jota tietysti kuluu. Yksi asia, mitä meidän Saituristamme löytyy aika usein, on kotimaisten ja ulkomaisten pienpanimoiden erikoisoluet pilkkahinnalla, ja niillä tietysti niitän toisinaan
hyvä vaimo-pisteitä.
WC-paperin ostamme yleensä tarjouksesta jättisäkissä, siivoustuotteissa sekä käsisaippuassa suosimme täyttöpakkauksia. Heivasin jo pari vuotta sitten leikattavat tiskirättirullat ja siirryin pestäviin mikrokuitu-ja bamburätteihin. En muista, että olisin ostanut niitä lisää viimeisen kolmen vuoden aikana. Aikansa eläneet vauvaharsot on nekin siirretty siivouskäyttöön - ja ovat muuten ihan parhaita esimerkiksi ikkunanpesussa!
Parhaasta ja todella riittoisasta biohajoavasta ja myrkyttömästä yleispuhdistusaineestahan vinkkasinkin eilen.
Varmaan isoimmat yksittäiset menoerät tai artikkelit ovat poikien erikoisleivät-ja pastat sekä vauvan vaipat, mutta no, sellaista on elämä. Suurin osa heidän leivistään ostetaan pakasteina, koska kulutus on verraten pientä ja gluteeniton tuore leipä kovettuu nopeasti avatussa paketissaan. Ja yksinkertaisesti myös siksi, että he tykkäävät pakkasesta löytyvistä kaura-porkkana-sämpylöistä eniten. Ainakin K-ketjun pienistä kaupoista ja lähimmästä K-kaupastamme olen tosin aika usein bongannut tarjouksessa olevia gluteenittomia tai maidottomia tuotteita, jotka tuntuvat olevan enemminkin sääntö kuin poikkeus - viimeksi toissapäivänä ostin soijajogurttia 0,79 euron litrahintaan ja kaurapohjaista kasvisrasvasekotetta rapsakkaan 0,29 euron kappalehintaan, laatikollisen tietysti kun päiväyskin oli vasta marraskuussa ja tuote säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.
Kertakäyttövaippojen suhteen olen kappalehintaa enemmän kiinnostunut tietysti laadusta ja istuvuudesta, mutta myös ympäristömerkistä. Silti vaipatkin ostan, ympäristömerkittyinä, useimmiten tarjouksesta.
Varmaan kuitenkin suurimmat syyt kohtalaisen pieniin ruokakauppalaskuihin näinkin isossa taloudessa (tietysti sen lisäksi, että lapset ovat aika pieniä) on ruokalistojen suunnittelu ennakkoon ja se, että isojen erien ostamisesta huolimatta kiinnitämme aika paljon huomiota syntyvään ruokahävikkiin. Pyrimme siis ostamaan vain tarpeeseen ruokaa ja taloustarvikkeita - sen verran kuin kulutammekin. Ja toisaalta, kun ruokalistan suurinpiirtein suunnittelee ennen kauppareissua, ei tule ostettua liiemmin turhaakaan.
Mitä viisihenkinen perhe sitten syö arkisin? Tällä viikolla meillä on ollut ruokalistalla pasta bolognese, kasvissosekeitto & lämpimät leivät, lampaanlihafrikadellit tomaattikastikkeessa sekä perunamuusi, riistakäristys puolukoilla ja perunamuusilla taas, ja kanttarellirisotto. Ai niin, ja valkosipulikerma(kasvisrasva)perunat, jotka vielä odottavat kaveria tekeytyväksi. Lisukkeina lounaalla ja päivällisellä meillä syödään vaihtelevasti perinteistä vihersalaattia ja juureksia, mutta jos lapset saisivat päättää, syötäisiin meillä vain kurkkua ja porkkanaraastetta. Aamu-ja iltapaloillakin on aika normisettiä; puuroa, leipää ja vaihteleva kattaus hedelmiä ja marjoja.
Kun ruoan tekee itse, se lähtökohtaisesti harvoin on hirvittävän kallista. Silti meillä toisinaan vertailun vuoksi lasketaan, kuinka paljon tehty arkiruokavuoallinen maksoi, kuinka monta kertaa sitä syötiin ja kuinka paljon samanlaisesta annoksesta olisi saanut pulittaa vaikkapa lounasravintolassa tai kaupassa.
Eräs ystäväni kerran ääneen pohti, miksi niin paljon jaksamme ajatella ruokaa, ruoanlaittoa ja kaupassa käymistä. Siksi, koska se on meille tärkeää - syödä hyvin, syödä monipuolisesti, laittaa itse ruokansa. Oman osansa kaikkeen kiinnostukseen tietysti on väistämättä tuoneet erikoisruokavaliot, ja se tosiasia, että asumiskulujen jälkeen ruokakauppaostokset ovat meillä suurin menoerä.
Kun säästää tulitikuissa, voi ostaa shampanjaa - opiskeluaikanakin.
Missä te säästätte? Paljonko olette budjetoineet ruokakauppaan ja minkä kokoiselle taloudelle? Miten lapsi tai lapset ovat muuttaneet ruokailu-tai kulutustottumuksianne?
Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla
