Quantcast
Channel: Lapsellista
Viewing all 245 articles
Browse latest View live

Lupaava alku

$
0
0
Toisinaan asiat vain rullaavat. Matkalla on vain vihreitä valoja, kohdalle sattuu uskomattoman hyviä alelöytöjä, mukavia tyyppejä, asiat vain... Lutviutuvat, kulkevat omalla painollaan.

Ja sitten on tällaisia hetkiä. Pitkiä päiviä. Saman kahdentoista tunnin aikana sain parkkisakon ja noidannuolen. Lapsi huusi koko yön. Toinen heräsi viideltä. Pesukoneen tiiviste hajosi, mies on pitkän päivän poissa, pyykkikorit pursuilevat. Naulakko tippui seinältä.

Nauraisin jos se ei sattuisi. Hah.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Ihan tavallisia hetkiä, tavallisia ihmisiä

$
0
0

Minä olen aika monta vuotta kulkenut kamera mukanani, harrastelun vuoksi ihan, viime aikoina vähemmän kuin ennen. Miksikö? Koska pidän enemmän ihmisistä aitoina, muuntelemattomina. Hetkeä ennen tarkennusta ja laukaisua tapahtuu aikuisissa tapahtuu jotakin. Ryhti, muikea, väkinäinen hymy, tai kiusaantuminen. Sen seuraaminen on hauskaa vain silloin, kun oikeasti on kuvaamassa muffinssia. 

Lapsia kuvaan paljon. Omiani ja joskus muidenkin. Rakastan heissä sitä, ettei heillä ole tarvetta esittää tai miellyttää ketään. Seinää vasten seisovat jännittyneet, jäykät hahmot, jähmeät hymyt kasvoillaan (siitäkin huolimatta, että he omasta vapaasta tahdostaan tahtovat itsensä ikuistetuiksi). Kuvissani, meidän perhealbumissamme ja täällä blogissakin he saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, vuotavine nenineen ja itse valittuine, hullunkurisine vaatteineen. Minä kuvaan heidät tällaisena, koska haluan muistaa heidät tällaisina - itsensä näköisinä, aitoina. 


Kaksivuotias filosofini sanoittaa tunteitaan miltei taitavammin kuin nelivuotias, on äärimmäisen empaattinen ja herkkä, ja kuitenkin niin täynnä vauhtia ja intoa, ettei hänestä saa kuin epätarkkoja tai hyvin vakavia otoksia. Kuviinkin aika usein tallentuu se poika, jonka tunnen. Hän, jonka läikkyvä ja ylitsevuotava ilo tarttuu, joka kiipeää syliin rauhoittumaan, ja joka suri kaksi viikkoa kohtausta Dumbo-elokuvasta, jossa norsuvauva otettiin äidiltään pois. Hän, jolle kerhon aloitus ja remonttievakko ovat tehneet tiukkaa, ja joka salaa käy syömässä rikkalapioon lakaistuja talk-muruja. 


En edes jaksa laskea, kuinka monta kertaa joku on hämmästellyt kuvaamiani kohteita, kauhuissaan raivannut tiskipöytää tai oikonut paidan helmojaan. 
Mitä, mitä sä nyt noita onnettomia amppeleita kuvaat, meillä on komeat juhannusruusut! Älä siitä mummon vanhasta ja ruosteisesta kellosta ota kuvaa, pöhkö! Ja miksi sä ylipäätään otat kuvia nyt, ihan tavallisena päivänä?

Koska juuri tällaiset hetket, ihmiset ja paikat haluan muistaa. 

Huomaan, kuinka oman mummolani seinät ja tapetit alkavat kulua pois muistikuvissani. En muista, mitä sukujuhlissa, häissä tai syntymäpäivillä tarjottiin, keitä oli paikalla tai mitä minulla oli päälläni. 
Sen sijaan muistan yhden lapsuudenkotini sinisen muovimaton kylpyhuoneessa, äidin gobeliinisen meikkisalkun, hänet peilin edessä rajaamassa silmiään. Muistan Oriflamen logon ja jääkaapin Sanasol-purkin, äidin punaisen kylpytakin ja Minni Hiiri-yöpaidan. Muistan, miten mummolan portaat narahtivat askellettaessa, heidän kaksi ovikelloaan, Ruotsissa asuvan Armas-isoenoni lempeän hymyn ja aksentin. Muistan käsisaippuatelineen ja vanhan räsymaton vessassa, mummon aarteita pursuilevan vintin ja kohokuvioidun kangastapetin mummon makuuhuoneessa, jota pidin maailman kauneimpana. 
Muistan palvelutalossa asuneen Sanni-tädin joka tarjosi kahvileivän sijaan kuivattuja luumuja ja kurkkupastilleja. Muistan illan, jona pelasimme Monopolia (toisen) mummolan aulan lattialla isän kanssa. Tsägähiiri se sanoi veljestäni, joka voitti. 


Lapsuudestani on aika vähän kuvia - kaikki mahtuvat yhteen valokuva-albumiin. Yhdestä olen kuitenkin tyytyväinen: suurin osa on varsin autenttisia, arkisia. On kuvia, joissa itken, joissa minulla on huono ryhti, joissa olen kiusaantunut. Omat henkilökohtaiset suosikkini on otettu mökillä, kun olen ollut yhdeksän tai kymmenen vanha. Isäpuoleni oli ostanut uuden kameran, jossa oli huikean makea itselaukaisin, ja koska olimme sattumoisin kaksin hereillä aikaisin aamulla, otimme puolen filmirullan verran yhteiskuvia ihan vain huvin ja urheilun vuoksi, ilman erityistä agendaa. Hauskasta ja erilaisesta, ja silti aika arkisesta, aamusta jäi pysyvä muisto, jotain konkreettista. 

Toivon, että ihmiset etenkin näin digiaikana rohkaistuisivat useammin ottamaan kuvia arkisista ja aidoista tilanteista ja ihmisistä välittämättä esteettisyydestä tai sommittelusta. Ne tavalliset hetket, asiat ja esineet kun jäävät mieleen. Meillä esimerkiksi on aika sataa kuvaa synnytyksistä (ennen H-hetkeä tietysti, haha) ja tuhansia arkilounaista pasta bolognesen ääreltä. Ja tuhansia, tuhansia tämän kaltaisia kuvia - ihan tavallisista päivistä, iltapäiväulkoiluista ja pillimehu-angsteista. 

Millaisia kuvia teidän perhealbumistanne löytyy - omasta lapsuudesta tai oman perheen albumista? Entä oletteko käyneet kuvauttamassa itseänne toisinaan ihan ammattikuvaajalla?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Helsinki Design Weekin Lasten viikonloppu & Little Market

$
0
0

Kuvat Aino Huovio.

Ilmojen viiletessä ja pihan tyhjentyessä fiilistellään meilläkin aiempaa enemmän leikkitreffeillä, spontaanilla kahvitteluseuralla, takapihan metsään suuntautuvilla retkillä ja monesti myös erilaisilla tapahtumilla ja paikoilla. Tänä viikonloppuna meillä on ohjelmassa ainakin Habitare-messut äitini kanssa, Ärrä-juhlat kaverilla, 
 ja Jellystones-kutsut meillä. Jos vain ehditään kaikelta sosiaalistumiselta, ja palautettavien koulutehtävien vääntämiseltä, suuntaamme mekin Helsinki Design Weekin omaan Lasten viikonloppuun ja erityisesti sen yhteydessä pidettävään Little Marketiin, jossa on kivoja näytteilleasettajia lasten sisustuksen ja vaatetuksen parista. 

HDW:n sivuillatapahtumaa kuvaillaan näin:

Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa on tarjolla muotoilu- ja arkkitehtuuriaiheista tekemistä kaiken ikäisille. Kolmatta kertaa järjestettävä ja koko ajan kasvava koko perheen muotoilutapahtuma ottaa tänä vuonna haltuun Suvilahden Kattilahallin. Koko perheen muotoilutapahtuma keskittyy tulevaisuuden muotoilun tekijöihin ja käyttäjiin – lapsiin. Työpajoissa minimuotoilijat pääsevät testaamaan muotoilijan työtä alan ammattilaisten johdolla.
Lasten viikonlopun ohjelma lauantaina ja sunnuntaina 12.-13.9.:
Little Market -myyntitapahtumasta voi tehdä löytöjä koko viikonlopun ajan. 
VAIN LAUANTAINA 12.9. 
VAIN SUNNUNTAINA 13.9. 

 

Little Marketin myyjälistalta löytyi monta vanhaa tuttua suosikkia, ja sitten ihan uusia, erikoisia nimiä. Verkkokaupoissa lähinnä shoppailevana ainakin katsastaisin lastenvaatevalmistajien edelliskausien alekappaleet, erikoistarjoukset ja varmaan rohkeammin uskaltaisin kokeilla uusiakin brändejä, kun paikan päällä shoppaillessa tietysti säästää ne postikulut.

Lähes kaikki fanittamani, melko nuoret lastenvaatebrändit (Metsola, Aarrekid, Papustories ja Mainio) löytyvät Little Marketista, ja sisustustuotteiden saraltakin löytyy aina lastenhuoneen kalusteista seinäjulisteisiin, kortteihin ja naulakoihin sekä hyllyihin. Esimerkiksi puolentoista viikon takaisessa arvontapostauksessani esittelemäni Trescixsin kohtuuhintaiset, freesit ja lapsekkaat sisustustuotteet löytyvät Maxplayn pisteeltä (muistattehan, että teille on nyt syyskuun ajan varattuna myös 15% alennus Maxplayn verkkokauppaan, jonka saatte koodilla LUMO).

Kaikki Little Marketin myyjät löydät tältä listalta.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Viikon hartain dialogi

$
0
0


Lähdöt. Kamalat, kamalat lähdöt. Viittä minuuttia ennen ovesta ulos astumista joku makaa hikisenä haalarissaan lattialla ja huutaa, toinen on riisunut kaikki vaatteensa ja syö porkkanaa sängyssäni, yksi innokas taistelee sukkien kanssa, laulaa ja muistaa sitten, että dinosaurus ja hevonen jäivät samaan Duplo-aitaukseen ja katoaa huoneeseensa.
Löysäksi makaronijalaksi muuttunut alaston porkkananpuputtaja on saatu eteiseen ja puoliksi pukeisiin, kun kerhoreppuun epähuomiossa jäänyt smoothiepurkki lennähtää vastapestylle lattialle.

Voi Jeesus, kiristelen hampaiden välistä tuohtuneena.
"Ja helvetti!", vastaa 2,5-vuotias salamannopeasti, ja silmät lautasen kokoisina, vakava ilme kasvoillaan tuijottaa minua.
AAMEN, huokaisee nelivuotias esikoinen silmiään pyöritellen.

Purin poskeani ja koetin olla purskahtamatta nauruun. Seurakunnan päiväkerho on tehnyt tehtävänsä. Naapurin tytön mukaan kerhossa rukoillaan "Taivaan isää, keijuja ja Jumalaa" - pyhä kolminaisuuskin näemmä on jo hallussa. Oma tyttöni pohti taannoin, että kaikki kuusivuotiaat joutuvat kerhosta kadotukseen - siis eskariin.

Ateistia arkisten keskusteluiden saamat väriläiskät naurattavat. Melkein yhtä paljon kuin "Nostalgiset lastenlaulut"-levyltä bongattu laulu jäihin pudonneista, hukkuvista kissanpennuista, joista 2,5-vuotias laulaa ääni väristen.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Sademetsä vaatekaapissa? Kyllä kiitos!

$
0
0

Yksi lastenvaatekaappiemme käytetyimmistä ja tykätyimmistä brändeistä onAarrekid, jonka muistan mainita liian harvoin. Aarrekid on vuonna 2009 perustettu, 100% luomupuuvillaa käyttävä, Suomessa, Virossa ja Portugalissa vastuullisesti valmistava, kansainvälisestikin tunnettu lastenvaatemerkki, jonka printit ovat hyvin tunnistettavia, persoonallisia ja kuitenkin lapsekkaalla tavalla ajattomia.



Meidän kaikista tykätyimmät vaatteet ovat helposti yhdisteltävät ja todella pitkäikäiset klassikkoraitalegginssit pitkillä lahjeresoreilla - lieköhän niillä ikää aktiivikäytössä nyt vuoden vai puolitoista! Saimme Aarrekidiltä nyt paketin lapsille syksyn lumovia uutuuksia, ja vaikka ajattelin, etten voisi vuoden takaista Piia Ketolan suunnittelemaa Monster-mallistoa enempää fanittaa toista näin graafista, yksityiskohtaista ja lapsekasta kuosia, täytyy sanoa, että syksyn Rainforest-kuosi kolahti. Kovaa. Tosi kovaa.



Aarrekidin kuosisuunnittelusta vastaa kaksi lahjakasta naissuunnittelijaa; nuorta tekstiilisuunnittelija Miia Kajaania ja jo tunnettuvuutta kerännyttä, vaate-ja tekstiilisuunnittelija Piia Ketoa, jonka kädenjälki ja persoona näkyy mielestäni vahvasti mallistoissa.
Ja nimenomaan yksityiskohtaiset, näyttävät ja pienet printit kuoseissa tekevät Aarrekidistä tunnistettavan, erottuvan.



Aarrekidin mitoitus on ehkä aavistuksen pientä ja mallit moniin kotimaisiin verraten kapeita (mikä on mielestäni siis istuvuuden ja kasvunvaran kannalta hyvä juttu). Meidän normaalivartaloisten lastemme kohdalla se on siis tarkoittanut sitä, että olen ostanut Aarrekidin vaatteet hyvällä kasvunvaralla ilman, että ne näyttäisivät väljiltä päällä. 109 senttiä pitkällä esikoisella on 120cm-koko käytössään, ja kuten näkyy, se istuu hyvin, mutta neidillä on vielä varaa venähtää. Kahdeksankuukautisneuvolassa 75 senttiä pitkän Allun päällä on 90cm-kokoinen setti. Lahkeissa ja hihoissa on hieman pituutta, ja sama setti mennee vuoden tästä eteenpäin, mutta vaatteet istuvat silti mielestäni hyvin, eivät pussita tai lökötä liiaksi.



En tiedä, onko syynä printtien lapsekkuus, hillityt värit ja lukuisat yksityiskohdat, mutta nämä uudet Rainforestit kelpuutti myös akuuttia, vaaleanpunaissävytteistä prinsessakautta poteva neljävuotias! Aarrekidin paksun, pussimaisen hameen faneja me olemme olleet aikaisemminkin, muttatämä uusi, kokomusta hametullee vakiinnuttamaan paikkansa sinä aina toimivana mustana vaatteena, jonka voi yhdistää melkein mihin tahansa.

Mitä pidätte Aarrekidin syksystä? Nappaako? Itse ihastuin murrettuihin, varsin unisexeihin syksyn sävyihin, jotka kestävät aikaa, lapselta lapselle.

Kuvissa näkyvät tuotteet saatu. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Emmaljunga Scooter S3 - plussat & miinukset

$
0
0

Meille tuli jokin aika sitten ajankohtaiseksi hankkia uudet, meidän käyttötarkoituksiamme paremmin vastaavat rattaat. Fanitan yhä edelleen vanhoja, todella kapeita ja kevyitä sisaristuimellisia yhdistelmävaunujamme, jotka odottavat kellarissa istuinpäällisten pesua ja perusteellista huoltoa, mutta lasten kasvaessa ja elämäntilanteen muuttuessa ne eivät enää palvelleet tarpeitamme. Pitkä 2,5-vuotias oli liian pitkä sisaristuimeen, neljävuotiaasta puhumattakaan, eikä rattaisiin saanut kiinnitettyä seisomalautaa. Tai sai, mutta lapsi ei mahtunut seisomaan työntöaisan ja ratasosan välissä. 


Kun aloin tutkimaan uusia rattaita, oli minulla muutama kriteeri: kääntyvät etupyörät, kunnollinen tavarakori, seisomalaudan kiinnitysmahdollisuus, hyvä työntöaisan säätö ja ennen kaikkea koko sekä paino, sillä meillä rattaat kannetaan hissittömässä talossa eteiseen ja sieltä ulos. 
Alunperin harkitsin Brio Spin-kuomurattaita niistä kuulemani hyvän palautteen perusteella, mutta kun lastentarvikeliike toisensa jälkeen myi vain eioota ja kaksi myyjää kertoi suoraan, että yrityskauppojen myötä Brio-rattaiden valmistus on lopetettu, tuotanto ollut Kiinassa ja ennen tätä ja sekä reklamoiminen että takuuhuollot ovat sujuneet takkuisesti, lopetin etsinnän. (Tätä en nyt sano mitenkään Brioa morkatakseni, vaan huomiona, mikäli joku uusien Brio-rattaiden hankkimista miettii.)

Oikeastaan ohikulkumatkalla ulos bongasin lastentarvikeliikkeen alennusmyynti-kyltin, poikkesin sisään, tutkailin aikani, ja olin jo lähdössä pois, kun myyjä kiirehti kysymään olisiko voinut auttaa. Kerroin vaatimuslistastani, pienehköstä budjetistani ja olin jo valmis jatkamaan matkaa, kun hän tuumi, että Emmaljungan vaunut ja rattaat ovat itse asiassa alessa. Myyjän suosittelemat Scooter s3-kuomurattaat tuntuivat kevyiltä mutta tukevilta ja kun neljävuotiaskin pikaisella sovituksella mahtui hyvin istumaan niihin, oli ostopäätös tehty. Mallikappalerattaita oli epähuomiossa tullut liikkeeseen kahdet samassa värissä, joten sain rattaani Special edition-lisäkuomun kera aika edullisesti, reilulla parillasadalla. 



Kuukauden käytön jälkeen olen pääasiassa tyytyväinen. Rattaat rullaavat pehmeästi, tuntuvat tukevilta ja jousitus on hyvä. Ne ovat kevyet kantaa, helpot kasata ja tavarakori on melko tilava. Työntöaisassa on hyvät säätömahdollisuudet ja... No, yleistuntuma on tosi hyvä! Aluksi rattaiden hyvin vaalea väri hieman hirvitti, mutta lika on lähtenyt kankaista hyvin kostealla rätillä pyyhkimällä (loskakeleille varmaan kuitenkin ostan istuinsuojan). Ainoastaan kuomuun olen ollut vähän pettynyt. Lastentarvikeliikkeen myyjä kasasi rattaan ja nosti ne autoomme lähtiessämme, ja kotipihaan kurvatessamme ja rattaat kootessani huomasin, että kuomu oli vähän vääntynyt (mitä se ei siis ollut liikkeessä). Kuomun kiinnitys on aika onneton (kaksi muoviklipsiä) enkä ratasosaan kiinnitettäville tarranauhoillekaan ennusta pitkää ikää. 

Nyt meillä on etsinnässä the seisomalauta. Meiltä löytyy kotoa käytettynä parvekerattaisiin ostettu Emmaljungan seisomalauta, mutta se on sanalla sanoen... Käytetty. 
Uudelle seisomalaudallekin riittää kriteerejä: laudan täytyy yhtä lailla kulkea lumessa, loskassa, hiekassa. Okei, en tiedä, mitä muulta siltä voisin odottaa, hah! Vaan kertokaa te viisaammat? Onko seisomalaudoissa laatueroja esimerkiksi kiinnityksessä tai renkaissa? Mitä merkkiä suosittelisit - kannattaako tuota viiden euron Emmaljungan kirppislautaa alkaa duunaamaan ja ostamaan adaptereita kiinnitystä varten (ei käy sellaisenaan!)?  

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Myrkytön, hapoton, biohajoava & t-e-h-o-k-a-s yleispuhdistusaine

$
0
0


Jo ensimmäistä lasta odottaessani aloin kriittisemmin miettiä, millaisia kemikaaleja kotimme puhdistuksessa ja päivittäisessä siivouksessa käytän. Kahden aikuisen taloudessa meillä pitkälti pärjättiinkin ekopuhdistusaineilla, ja itse asiassa aika usein ihan vain vesi-etikka-suihkepullolla, mutta kolmen tahmatassun kanssa olen repinyt hiuksia päästäni, kun tomaattikastiketahra on valkealla puupöydällä kuin jäädäkseen ja keittiön lattiakin pestään vähintään kerran päivässä. 

Olen kokeillut jos jonkinlaisia ekopuhdistusaineita aina perinteisestä keittiökaappitavarasta (etikka, sitruuna, ruokasooda, suola ja sokeri) siivoussuihkeisiin, ja aika usein olen tullut todenneeksi, että tosipaikan tullen kyse on puhdistustehoa enemmän kiinni voimasta ja viitseliäisyydestä (aika lievä ilmaisu sille, että hinkuttaa puolitoista tuntia pienen keittiön valkoisia lattialistoja appelsiinintuoksuisella yleispuhdistusaineella ja tiskiharjalla). Kevyeen ylläpitosiivoukseen meillä käytetään koko ajan kyllä ekosarjojen biohajoavia ja eteerisin öljyin hajustettuja yleispuhdistusaineblandiksia, mutta kun on tosi kyseessä, turvaudun järeämpiin aseisiin. 

Meillä kotona kriiseillään eniten keittiön ja kylpyhuoneen siisteydestä (tai sotkuisuudesta), sillä useista viikottain tehtävistä pesuista huolimatta ne ovat paikkoja, joissa on eniten tahmaisia sormenjälkiä, kaatuneita kulhoja, kuraa, kuivuvia ulkovaatteita, saippuavallankumous - you name it, we got it. 
Ongelmallisimmalta on tuntunut emalinen kylpyammeemme, joka tuntuu magneetin lailla imevän itseensä jäämiä vauvaöljykylvyistä ja saippuasta. En edes jaksa laskea kaikkia niitä kertoja, kun olen (turhaan) nelikontin kuurannut ammetta jos jonkinlaisella puhdistusaineella, huuhtonut sitä sitten hysteerisesti ja lopun viimein todennut, että sama rantu pinttynyttä likaa koristaa ammetta edelleen. Vielä sitkeämmin sekä ammeessa että kylpyhuoneen emalitasoissa istuivat ruostejäljet, jotka tulivat, kun joku keksi järjestää teekutsut peltisellä leikkikeittiösetillä kylpyhuoneessa sillä välin kun nukutin kuopusta parvekkeella. 


Googlaillessani ratkaisua minua vaivaanneeseen emaliammeeseen, löysin kasan samanlaisia tuskaisia keskustelunavauksia ja monessa ratkaisuksi nousseen, vuonna 1986 kehitetyn, ympäristölle ja terveydelle vaarattoman Universal Stonen. Heti kun näin kuvan tuosta kirkkaanvihreästä pakkauksesta, tunnistin purkin. Sen nimeen äitini nimittäin vannotti jo kymmenen vuotta sitten, kun kotona käytettäviin tuoksuihin ja kemikaaleihin jouduttiin kiinnittämään tavallista enemmän huomiota perheemme allergikkojen, astmaatikon ja lemmikkieläinten vuoksi. 


Universal Stone on myrkytön, hapoton ja biohajoava puhdistusaine, jonka teho perustuu sen sisältämään kiillotussaveen, glyseriiniin ja vihreään saippuaan. Sen koostumus muistuttaa vähän pehmeää, savea, joka vaahtoaa kevyesti kun purkissa käyttää pakkauksen mukana tulevaa, kostutettua hankaussientä. Tuotteen sisältämä glyseriini auttaa valmistajan mukaan säilyttämään ihon luonnollisen kosteustasapainon, eikä siis kuivata käsiä. Tämän huomasin hämmentyneenä itsekin - rutikuivat kynsinauhani ja kuivat käteni eivät kutisseet eikä ihoa kiristänyt kuten siivouspäivän jälkeen tavallisesti (olen jo varmaan puoli vuotta muistanut aina kaupasta tultuani, että unohdin ostaa nitriilihansikkaita siivouskäyttöön, sillä olen latexille allerginen enkä siis voi käyttää tavallisia, kotoamme löytyviä siivoushansikkaita), vaikka intouduin kuraamaan jos jotakin päiväuniajalla.





Arvoisat keskustelupalstalaiset eivät olleet väärässä. Ammeemme on ollut niin puhdas varmaan viimeksi uutena, vaikka aikaa sen kuuraamiseen meni viitisen minuuttia. Myös lasinen suihkuseinä, joka on todella, siis todella, nihkeä puhdistettava, säihkyy saippuajäämistä puhtaana. Jopa tasojen ja ammeen ruostejäljet katosivat silmissä!


Päätin kokeilla Universal Stonea myös puolitoistavuotta sitten Crocsilta saamiimme Handle It-kumisaappaisiin, joiden ihana auringonkeltainen väri oli ajan saatossa ja kahden lapsen aktiivikäytössä pinttynyt kuralammikoista ja pölystä harmahtavaksi, ja johon eivät pystyneet mitkään fairyt, ruokasoodat tai tujummatkaan yleispuhdistusaineseokset. Tuskin edes hankasin saappaita, kun lika vain liukosi pois, ja parin minuutin perästä pitelin käsissäni lähes uutta vastaavan näköisiä kumppareita! Mind-blowing!

Minä ostin purkkimme muistaakseni Citymarketista tai Prismasta, ja hintaa 500g purkilla oli muistaakseni noin 17 euroa. Lapsuudenkodistani kuitenkin muistan, että tämänkin kokoinen purkki kestää pitkään, siis piiiitkään, joten hinta vähintäänkin vastaa laatua. Universal Stone sopii lähestulkoon minkä tahansa kovan materiaalin puhdistukseen aina kuparista grilliin, saunanpesuun, laminaattipesuun, parketille ja marmorille. (Tarkempi listaus ja käyttöohjeet löytyvät valmistajan sivuilta täältä.
Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

70 euroa viikossa

$
0
0

Opiskelijataloudessa ja lapsiperheessä ruokakauppalaskuun tulee väistämättä kiinnitettyä huomiota, sillä se on pakollisten asumismenojen jälkeen se suurin menoerä. Meille, hyvän ruoan ystäville, on aina ollut selvää, että kaikesta muusta voisimme tinkiä, muttemme syömämme ruoan laadusta.

Tai no, kyllä me vähän tingimme - tuoreet hedelmät ja kasvikset meillä ovat jokseenkin harvoin luomua niiden kovan hinnan vuoksi. Pakkasesta meillä sen sijaan löytyy ympäri vuoden kotimaisia marjoja ja sieniä (kiitos anoppini ja hänen äitinsä!) sekä kotimaista riistaa mieheni metsästysharrastuksen vuoksi. Monena vuonna olemme lisäksi ostaneet anopin kanssa juureksia ja perunoita ison erän suoraan tuottajalta, jolloin kilohinta on vähintäänkin kohtuullinen. Itse tehtyjä mehuja, hilloja ja säilykkeitä meillä säilötään kylmäkellarissa, joka on meillä kyllä aktiivikäytössä.

Laskin hiljan, että ruokakauppalaskumme viiden hengen taloudessamme ovat pääsääntöisesti 70-80 euroa viikossa, vaipat, vessapaperit ja muut kodin kulutustavarat mukaan lukien. Meillä toki lapsista enää yksi on vaipoissa, ja saamme kumpikin sekä työn ja opintojen puolesta jonkin verran tuotenäytteitä hammastahnasta shampooseen, mikä varmasti vuositasolla jossain määrin laskee kauppalaskun määrää.
Minulta on monta kertaa kysytty, miten voimme syödä ja elää näin, vaikka opiskelemme ja hoidan lapsia kotona, joten ajattelin jakaa meillä toimineet ja meille sopineet vinkit teidän kanssanne. Jos mieleen tulee jotain lisättävää, kertokaa ihmeessä - olen aina avoinna uusille säästökohteille, haha!

Seuraamme tarjouksia ja katsomme aina elintarvikkeiden kilohintaa, mikä tietysti meidän taloudessamme on ihan perusteltua, koska suurempikin pakkauskoko tulee käytetyksi nopeasti, toisin kuin vaikkapa yhden tai kahden aikuisen taloudessa.
En voisi kuvitella, etten tietäisi maidon tai lihan kilohintaa, tai kuinka paljon maksaa paketti hiivaa tai pastaa! Hintoja ja eri kaupoissa tehtyjä laskuja vertailemalla olemmekin säästäneet pitkän pennin. Kahdenkymmenensentin hintaero maitolitrassa saattaa tuntua pilkunviilaamiselta, mutta kun maitoa kuluu pari litraa päivässä, on säästö kuukaudessa kaksitoista euroa. Meillä toki on sikäli ideaali tilanne, että kotoamme kilometrin säteellä on peräti kuusi lähikauppaa, jolloin hintavertailu ja tarjouksien seuraaminen on melko helppoa ja vaivatonta.

Syömme aiempaa vähemmän lihaa. Suomalaislasten liiallisesta proteiininsaannista on keskusteltu jo jonkin aikaa, ja lihattomat lokakuut ovat jättäneet meihin jälkensä. Syömme jonkin verran kasvisruokaa (tai oikeastaan vegaania ruokaa, sillä pojat ovat maidolle ja kananmunille allergisia), mutta myös tietoisesti olemme pienentäneet lihan osuutta liharuoissa. Voisimme syödä sitä enemmänkin, mutta meillä ongelmallisia ovat allergiat - kuopus ei siedä herneitä eikä papuja, kumpikin pojista reagoi maitotuotteisiin ja kananmunaan. Toki varmasti olisi olemassa näihinkin rajoitteisiin sopivia reseptejä, mutta arkiruokabravuureihimme näinä kuukausina on vähemmän mahtunut kokeilevaa intoa tai aikaa.
Kanaa syömme aika paljon, kalaa pitäisi syödä enemmän. Minä en ole kalan ystävä, kuopus on sille allerginen, mies rakastaa sitä ja kaksi isointa vähän nirsoilevat sen suhteen, joten petrattavaa on.


Ostamme ja syömme kauden tuotteita, jotka ovat edullisia, tuoreita ja hyvin saatavilla. Esimerkiksi lähituottajan lehtikaalia myydään nytkin lähikaupassamme isoissa säkeissä alle eurolla. (Minulle se ei sellaisenaan putoa, mutta toimii smoothieissa.)

Keskitämme ostokset. Enkä tarkoita nyt pelkästään tietyn ketjun suosimista, vaan ostamme tuotteet sieltä, missä ne ovat edullisempia - ja kuten sanottu, usein isoina erinä, silloin tällöin täsmäiskuina. Käytämme paljon läheistä lihakauppaa, jossa tuore (ei siis missään vaiheessa pakastettu) lampaan-ja naudanliha on kilohinnaltaan liki puolet edullisempaa (liha tosin tulee Latviasta, mutta EU-alueelta kuitenkin). Gluteenittoman pastan (tai tietysti useamman paketin) ostamme aina Lidlistä, jossa sen hinta on puolet pienempi kuin Prismassa. Leivän (pois lukien tietysti poikien gluteenittomat, maidottomat ja munattomat versiot) ostan oikeastaan aina pakkaseen Vaasan-tehtaanmyymästä Vantaan Tammistosta ohikulkumatkalla (Lahdessa muuten on Oululaisen vastaavanlainen tehtaanmyymälä, josta isäni aina tuo kahvileipää). Käymme leipäkaupassa noin kerran-kaksi kuukaudessa, ja muovikassilliselle leipää ja sämpylöitä tulee yleensä hintaa reilun kympin verran. Vierasvarat ja herkut ostan useimmiten Saiturin pörssistä, sillä sieltä löytyy usein todella edullisia ja erikoisempiakin keksejä tai suklaata, ja tarjouksessa on aina ainakin ksylitolpurukumia, jota tietysti kuluu. Yksi asia, mitä meidän Saituristamme löytyy aika usein, on kotimaisten ja ulkomaisten pienpanimoiden erikoisoluet pilkkahinnalla, ja niillä tietysti niitän toisinaan hyvä vaimo-pisteitä.


WC-paperin ostamme yleensä tarjouksesta jättisäkissä, siivoustuotteissa sekä käsisaippuassa suosimme täyttöpakkauksia. Heivasin jo pari vuotta sitten leikattavat tiskirättirullat ja siirryin pestäviin mikrokuitu-ja bamburätteihin. En muista, että olisin ostanut niitä lisää viimeisen kolmen vuoden aikana. Aikansa eläneet vauvaharsot on nekin siirretty siivouskäyttöön - ja ovat muuten ihan parhaita esimerkiksi ikkunanpesussa!
Parhaasta ja todella riittoisasta biohajoavasta ja myrkyttömästä yleispuhdistusaineestahan vinkkasinkin eilen.



Varmaan isoimmat yksittäiset menoerät tai artikkelit ovat poikien erikoisleivät-ja pastat sekä vauvan vaipat, mutta no, sellaista on elämä. Suurin osa heidän leivistään ostetaan pakasteina, koska kulutus on verraten pientä ja gluteeniton tuore leipä kovettuu nopeasti avatussa paketissaan. Ja yksinkertaisesti myös siksi, että he tykkäävät pakkasesta löytyvistä kaura-porkkana-sämpylöistä eniten. Ainakin K-ketjun pienistä kaupoista ja lähimmästä K-kaupastamme olen tosin aika usein bongannut tarjouksessa olevia gluteenittomia tai maidottomia tuotteita, jotka tuntuvat olevan enemminkin sääntö kuin poikkeus - viimeksi toissapäivänä ostin soijajogurttia 0,79 euron litrahintaan ja kaurapohjaista kasvisrasvasekotetta rapsakkaan 0,29 euron kappalehintaan, laatikollisen tietysti kun päiväyskin oli vasta marraskuussa ja tuote säilyy avaamattomana huoneenlämmössä.
Kertakäyttövaippojen suhteen olen kappalehintaa enemmän kiinnostunut tietysti laadusta ja istuvuudesta, mutta myös ympäristömerkistä. Silti vaipatkin ostan, ympäristömerkittyinä, useimmiten tarjouksesta.

Varmaan kuitenkin suurimmat syyt kohtalaisen pieniin ruokakauppalaskuihin näinkin isossa taloudessa (tietysti sen lisäksi, että lapset ovat aika pieniä) on ruokalistojen suunnittelu ennakkoon ja se, että isojen erien ostamisesta huolimatta kiinnitämme aika paljon huomiota syntyvään ruokahävikkiin. Pyrimme siis ostamaan vain tarpeeseen ruokaa ja taloustarvikkeita - sen verran kuin kulutammekin. Ja toisaalta, kun ruokalistan suurinpiirtein suunnittelee ennen kauppareissua, ei tule ostettua liiemmin turhaakaan.

Mitä viisihenkinen perhe sitten syö arkisin? Tällä viikolla meillä on ollut ruokalistalla pasta bolognese, kasvissosekeitto & lämpimät leivät, lampaanlihafrikadellit tomaattikastikkeessa sekä perunamuusi, riistakäristys puolukoilla ja perunamuusilla taas, ja kanttarellirisotto. Ai niin, ja valkosipulikerma(kasvisrasva)perunat, jotka vielä odottavat kaveria tekeytyväksi. Lisukkeina lounaalla ja päivällisellä meillä syödään vaihtelevasti perinteistä vihersalaattia ja juureksia, mutta jos lapset saisivat päättää, syötäisiin meillä vain kurkkua ja porkkanaraastetta. Aamu-ja iltapaloillakin on aika normisettiä; puuroa, leipää ja vaihteleva kattaus hedelmiä ja marjoja.

Kun ruoan tekee itse, se lähtökohtaisesti harvoin on hirvittävän kallista. Silti meillä toisinaan vertailun vuoksi lasketaan, kuinka paljon tehty arkiruokavuoallinen maksoi, kuinka monta kertaa sitä syötiin ja kuinka paljon samanlaisesta annoksesta olisi saanut pulittaa vaikkapa lounasravintolassa tai kaupassa.

Eräs ystäväni kerran ääneen pohti, miksi niin paljon jaksamme ajatella ruokaa, ruoanlaittoa ja kaupassa käymistä. Siksi, koska se on meille tärkeää - syödä hyvin, syödä monipuolisesti, laittaa itse ruokansa. Oman osansa kaikkeen kiinnostukseen tietysti on väistämättä tuoneet erikoisruokavaliot, ja se tosiasia, että asumiskulujen jälkeen ruokakauppaostokset ovat meillä suurin menoerä.

Kun säästää tulitikuissa, voi ostaa shampanjaa - opiskeluaikanakin.

Missä te säästätte? Paljonko olette budjetoineet ruokakauppaan ja minkä kokoiselle taloudelle? Miten lapsi tai lapset ovat muuttaneet ruokailu-tai kulutustottumuksianne?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Välikauden uudet & vanhat suosikit

$
0
0

Crocsin kumisaappaat saatu osana Crocs Test Squad-kampanjaa. 

Tällä syyskaudella meillä on ulkovaatteiden ja kenkien suhteen luotettu vanhoihin tuttuihin luottopopoihin ja fiilistelty uusilla suosikeilla.  



Luottokenkien virkaa välikauden kurakeleillä ovat tietysti toimittaneet Crocsin testivoittajasaappaat (Crocs Test Squadin myötä saadut), Handle It Rain-kumpparit, jotka ovat amerikkalaiselle Crocsille ominaisesti hyvien kevyet. Koska vietämme ison osan vuodesta eri puolilla Suomea mökkeillen ja lapset tykkäävät eniten takapihan metsässä remuamisesta, on meillä kumisaappaita melkoinen rivi eteisessä. Lapset, ja etenkin 2,5-vuotias Armas, pukevat kuitenkin mieluiten nämä Handle Itit. Tukevat ja hyvin aikuisenkin käteen sopivat lenkit helpottavat pukemista ja selvästi tavankumisaapasta kapeampi varsi tekevät saappaista hyvin istuvat, eivätkä saappaat näin ollen jää kiinni kiipeilytelineisiin tai mutalammikoihin. Saappaan ulkopinta on tavallisesta kumisaappaasta poiketen vähän nahkean tuntuinen, ja haalarin lahje pysyykin hyvin saappaan päällä. 
Meiltä siis iso peukku näille - vieläkin!


Välikauteen ostin kesällä aleista kokeilumielessä paljon kehutut, kovempaan kulutukseen suunnitellut Reiman Kiddo-tuoteperheen värikkäät haalarit, joissa on hyväntuntuiset vahvikkeet pepussa ja polvissa, pukemista helpottavat vetoketjut lahkeissa ja hyvät heijastimet. Haalarit ovat paitsi kivan näköiset, myös hyvin toiminnalliset ja käyttöön suunnitellut. Pienemmässä haalareista, 104cm-kokoisesta, löytyy esimerkiksi henkselit haalarin sisäpuolelta, jolloin haalarin voi laskea kauppareissulla tai vaikkapa pikaista käsien pesua varten alas ilman että hihat raahaavat lattioita. Samaisesta haalarista löytyy myös kiristysmahdollisuus vyötäröltä, jota arvostan, koska ostin haalarin sellaisella kasvunvaralla, että se mennee vielä ensi vuoden syksynäkin. 
Kylpyhuoneremonttievakon aikaan miehen vanhempien luona ollessa anoppini lähti kaksivuotiaan poikamme kanssa ulos, ja metsäretken lopuksi taivas aukeni. Armas meuhasi tunnin ojan reunalla rankkasateessa ilman aiettakaan kuulla suostutteluja lähteä sisään. Sisään tullessaan anoppini, joka harvemmin kommentoi lastenvaatteitamme, hämmentyneenä kertoi, kuinka oli kysynyt monta kertaa, että ovatko sisävaatteet varmasti vielä kuivat, ja kuinka hän sisään tullessaan totesi poikani tavoin, että kuivat ovat. Vain trikoinen pipo oli kastunut hieman otsalta, koska päähän vedetystä hupusta huolimatta satoi rankasti. 

Kuosilliset haalarit ovat olleet hyvin armollisia, mitä tulee "mutalöllö"-leikkeihin, hiekkalaatikolla rypemiseen ja heppatallivisiitteihin - niissä ei yksinkertaisesti vain näy lika kuten yksivärisessä haalarissa näkyisi. Ja sehän sopii tällaiselle laiskalla haalarien huoltajalle, joka satunnaisesti suihkuttaa haalarit puhtaaksi ja pesee ne pari-kolme kertaa kaudessa. 
Meillä ei ole "ykköshaalareita" tai erillisiä pukuja rymyämistä varten, vaan näillä mennään niin kerhossa, kotipihalla, hevostallilla kuin metsässäkin. 

Ensialkuun suhtauduin edullisemman, mutta leikki-ikäisille suunnitellun Kiddo-sarjan tuotteisiinvähän skeptisesti, mutta viimetalvisen, ihan kaiken kestäneen, kaverilta ostetun käytetyn Reima Kiddon ja näiden jälkeen en voi kuin suositella. Meillä kävi mäihä, kun löysin nämä viidenkympin hintaan alesta, mutta sadan euron normaalihintakin tuntuu laatuun ja käytettävyyteen nähden tosi kohtuulliselta. Talvihaalareissa hinta näkyy olevan Reimashopissa hieman enemmän, maksimissaan (normihintaisena) 110 euroa, ja aika monta settiä ja haalaria on sekä välikauteen että talveen alessakin

Sisältää mainoslinkkejä. Saappaat saatu. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Ozzy, näkymätöntä rahaa ja maanantai

$
0
0

Sanakirjasta löytyisi ruuhkavuosien kohdalta varmaan meidän viimeisin viikkomme. Viikko sitten maanantaina herättyäni haistoin koko asunnossa leijailevan viemärin tuoksun. Kylpyhuoneen lattia oli märkä, vessanpönttö haljennut ja irti - niin, viikko kylpyhuoneen lattiaremontin jälkeen. Yhtä tulikivenkatkuista, aamuseitsemältä käytyä puhelinkeskustelua seurasi urakoitsija ja putkimies, uusi pönttö ja vuorokauden käyttökielto. Päätin, että vuorokauden vuoksi emme majoittuisi muualle, vaan varroimme iltapäivällä tullutta putkimiestä ja lähdin lasten kanssa liikenteeseen. Yhdeksältä illalla kannoimme lapset kotiin nukkuvina, ja lähdimme taas tiistai-aamuna päiväksi pois.
Keskiviikkona vanhemmalle pojalle nousi kuume. Itse kävin lääkärissä näyttämässä kaksi kuukautta turvoksissa ja kipeänä ollutta polveani, mutta vastaukseksi sain, että jos puolen vuoden päästä vielä linkkaisin joka toinen viikko viikon kerrallaan, voisin tulla takaisin ja odottaa jonkinlaista hoitosuunnitelmaa.
Torstaina kouluun päästäkseni meillä oli työvuorojen ja aikataulujen mahdottomuuden vuoksi peräti kaksi eri lapsenvahtia kotona lapsia hoitamassa (kiitokset siis mummille ja vaarille, jotka tulivat läpsystä vaihto-meiningillä auttamaan!).
Perjantain lakkopäivän ja sen aiheuttamien logististen ongelmien vuoksi mies jäi kotiin, laitoimme yhdessä viikonlopun ruoat, sylittelimme kahta kuumeista ja kipeää lasta ja vuorottelimme työhuoneessa rästihommiamme tehden.
Lauantai jatkui toipilaiden kanssa rankkasadetta ikkunasta katsellen, legolinnoja rakennellen ja kouluhommia tehden. Illaksi mies lähti kaverin varpajaisiin, ja päivällä nukutut, pidemmät päiväunet kostautuivat iltavilleytenä. Hampaiden pesuun meni varmaan kolme varttia, ja viimeinen lapsista nukahti kello 23.20,  kun seuraava heräsikin ensimmäisen kerran 23.50. Sanoinko jo, että palautettavia tehtäviä oli kaksi ja aloitettuna nolla?
Sunnuntaina lähdin aamupalapöydästä valokuvauskurssille ja palasin kotiin vain hakemaan terveen nelivuotiaan Frozen-teemabileisiin. Illalla tunsin kovan, kuumottavan patin rinnassani, kiitos huonojen rintsikoiden ja päivän poissaolon. Yöllä nousi kuume allekirjoittaneelle(kin).

Tänään, tahmeana maanantaiaamuna ja -aamupäivänä olen tuntenut oloni tämän hullunkurisen ja äänekkään orkesterin takkutukkaiseksi Ozzy Osbourneksi, joka laahustaa päämäärättömänä kohtauksesta toiseen. Nimeäni ei sanota, se huudetaan. Neljä huonetta, keittiö ja kylpyhuone muistuttavat epäilyttävässä määrin crack-luolaa - lääkeruiskut lojuvat keittiön pöydällä, joku teki majan keskelle olohuonetta pyykinkuivaustelineen alle ja toinen piirsi psykedeelisiä auringonkukkia sohvapöytään.

Sade-ja flunssapäivät eskaloituivat kuitenkin dialogiin, jota en voi vieläkään ajatella poskeani purematta.

Kuului veret seisauttava kiljahdus, sitten lattiaa painokkaasti tömistävät kantapäät, ja tietysti konfliktin äänimerkki: nariseva ja tympääntynyt äidinkutsuhuuto.
4v: ÄIIITIII, voikko sä oikeesti sanoa tolle jotain kun se aiiiiinaaa-aa-aa-aa kiusaa ja pilaa kaiken, hei voikko sä sanoa tolle jotain?! No tolle mun veljelleni!
minä: Siis mitä täällä nyt taas tapahtuu? Mikä on hätänä?
4v: No se vei mun kolikon! EI! Se vei niitä KAKSI! Ne oli sieltä mun kassakoneesta, ja nyt Linna (nukke) ei saa nukkejen hilloa kaupasta.
minä: Ensinnäkin, mitä mä olen sanonut ihmisten puhuttelusta? Kukaan ei ole "toi", vaan hän. Ja toisekseen, mistä ihmeen kolikosta sä nyt oikein puhut?
2,5-vuotias katsoo minua lumoutuneena ja avaa sitten hitaasti nyrkkinsä. Tyhjän nyrkkinsä. "Tästä kolikosta", hän vastaa ylpeyttä ja ihastusta äänessään, ja näyttää siis typötyhjää kättään.
Minä: Siis tappeletteko te nyt mielikuvitusrahasta?
4v: Ei se ole mielikuvitusta, pöhkö. Se on vain näkymätön. JA HÄN VEI SEN MINUN KÄDESTÄ!
Paikalle konttaa kymmenkuinen vauva, joka ottaa tukea veljestään, nousee seisomaan ja tarttuu tätä kädestä kiinni. Kaksivuotias kirkuu kuin palosireeni, liikkumatta tuumaakaan.
2,5v: No nyt Allu vei sen! Anna se heti takaisin, sinä senkin kielo valas!
Huokaan, poimin näkymättömän mielikuvituskolikon vauvan kädestä ja sitä käsissäni pidellen kysyn, osaavatko he leikkiä sillä nätisti yhdessä, ja kaksi nyökkäystä saatuani olen ojentamassa kolikkoa 2,5-vuotiaalle kun hän äkisti vetäisee kätensä pois, irvistää ja huudahtaa sitten: "no hyi! Se oli ton suussa!".
Neljävuotias kiirehtii säestämään veljeään, ja silmiään pyöritellen huokaa: "No huhhuh, ihan sama. Se oli vaan leikkiä", ja kääntyy sitten veljet kannoillaan.

Jep. Maanantai.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Vegaanit tuotteet meikkipohjassa - uhka vai mahdollisuus?

$
0
0

Meikkivoide ja puuteri saatu maahantuojalta, Natural Goods Companylta

Olen monta kertaa kertonut suosivani luonnonkosmetiikkaa ja keittiön tuotteita ihonhoidossa sikäli kuin voin. Kylpyhuonekaappini luottotuotteissa tärkeimpänä pidän laatua. Heivaan varisevat ripsivärit, tahmaisiksi hiukset jättävät shampoot ja pahalta haisevat tökötit. Päivittäisessä ihonhoidossa ja -puhdistuksessa käytän pääasiassa luonnonkosmetiikkasarjojen suosikkituotteitani, mutta värikosmetiikan eli meikkien suhteen olen ollut epäileväinen tähän saakka, koska aiemmat kokemukset luonnonkosmetiikkasarjojen meikkituotteista eivät ole olleet järisyttävän hienoja. 
Olen kokeillut useampaakin jauhemaista mineraalipuuteria, mutta tullut aina todenneeksi, etteivät ne kaikessa vaatimassaan työmäärässä ja täydellisen mataksi tekevinä sovi minulle, kuivaihoiselle. Ihoni on punakkuuten taipuva ja silmänaluseni ovat (olosuhteiden pakosta, heh) tummat, joten vaadin meikkipohjaltani hyvää peittävyyttä, mutta tietysti myös luonnollisuutta.



Sain Natural goods companylta pienen verkkokaupan suosikkituotteista koostetun tuotepaketin, joka piti sisällään muun muassa heidän maahantuomansa Logonan meikkipuuterin ja Natural Finish-meikkivoiteen. Logonan keskitason peittävyyttä lupaava meikkivoide on vegaani, ja sisältää mm. kosteuttavaa jojoba-öljyä sekä karitevoita. Tuote on suunniteltu ikääntyvälle iholle, jonka vuoksi siihen varmaan ihastuinkin - kun nukkuu keskimäärin alle viisi tuntia yössä ja juoksee tukka putkella (ruuhka-)vuodesta toiseen, tulee minun tapauksessani huomanneeksi niitä väsymyksen merkkejä jo ennen kolmeakymmentä ikävuotta. Sad but true.
Oikea värisävy jännitti tietysti, koska yleensä saan kivijalkaliikkeissäkin etsiä sitä oikeaa, keltapohjaista meikkivoidetta, joka ei olisi liian tumma eikä liian vaalea. Yllätyksekseni meikkivoiteessa sävy 02, Light Beige, ja puuterissa sävy 01, Light Beige, sopi paremmin kuin hyvin vaalealle hipiälleni.

Meikkivoiteessa ensimmäisenä bongasin sen tuoksun. Todella miellyttävän, raikkaan tuoksun, jollaiseen en ole ikinä ennen törmännyt. Peittävyys meikkivoiteessa toden totta on keskitasoa, joten yönmustia silmäalusia tai todella punakoita poskia varten tarvitsin peitevoidetta, mutta helposti levittyvä ja ihon sävyyn hyvin sulautuva tuote kyllä lunasti paikkansa uutena kohtuuhintaisena suosikkina. Kivipuuteri kiinnitti meikin hyvin, mutta jätti ihon silti kosteutetun ja ilmavan tuntuiseksi. Puuteriantoi lisää peittävyyttä ja kauniin sävyn, mutta päivän mittaan sain lisäillä sitä pari kertaa kiillon ehkäisemiseksi.



Harmikseni en ottanut kovinkaan kattavaa kuvamateriaalia ensimmäiseltä testikerralta, mutta parin viikon käytön jälkeen huomaan selkeän eron ihon kunnossa ja värissä. T-alueelle ilmestyvien finnien määrä on puolittunut ja iho ainakin oman kokemukseni mukaan näyttää tasaisemmalta, vaikka käytössä olleet tuotteet ovat olleet samat, Logonan meikkivoide ja kivipuuteri sekä Dermosilin peitevoidepaletti ja Dr. Hauschkan ripsiväri.

Jos vegaanin värikosmetiikan (tai luonnonkosmetiikan yleensä) kokeileminen kiinnostaa, kannattaa tsekata Natural Goods Companylla meneillään oleva ale, jossa on paljon tuotteita 30-70% alennuksella. Esimerkiksi muutenkin jo kohtuullisen hintaiselle Logonan meikkivoiteelle tulee alessa hintaa reilut 13 euroa, Logonan kivipuuterille vajaat 14 euroa. Pohjustustuotteita löytyi alesta muutoinkin runsain mitoin eri sävyissä ja eri brändeiltä, mutta minulta siis peukku tälle edullisemmasta päästä löytyvälle, Natural Goods Companyn maahantuomalle Logonalle.

Vinkkinä vielä, että valikoidut Weledan tuotteet ovat 60% alennuksessa, ja fanittamani brändin aletuotteista löytyy näemmä esimerkiksi synnytykseen valmistautumisöljy alle 7,50 eurolla.  Toinen tykkäämäni, laadukkaan ja hinta-laatusuhteisen luonnonkosmetiikkabrändin Madaran tuotteet näkyvät olevan 30% alennuksessa - myös ne uudet Noora Shinglerin nokkostuotteet ja maailman paras luonnonkosmetiikkasarjan dödö, Madaran alumiiniton Bio-active deodorant.

Kaikki syysalen tuotteet löydät täältä.

Sisältää mainoslinkkejä. Meikkituotteet saatu. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Gluteenittomat, maidottomat ja munattomat vohvelit

$
0
0


Minä, joka en ole mikään jauhopeukalo, tein toissapäivänä  poikien erikoisruokavalioon istuvia, maidottomia, munattomia ja gluteenittomia vohveleita. Vohveleita meillä syötiin aiemmin aika usein, mutta allergioiden diagnosoimisen jälkeen olen herkkuhetkinä useimmiten mennyt sieltä, mistä aita on matalin: etsinyt kaupasta ne meille sopivat keksit tai jäätelön. Yleensä meiltä ja mummoloista löytyy vierasvarana reservistä aina keksipaketti, ja kerhoonkin kiikutimme omat keksit erään epäonnisen lakritsipatukka-keissin jälkeen, mutta taannoin kävi niin, että meille tulikin yllätysvieraita pullapitkon kanssa, eikä kaapista löytynyt mitään 2,5-vuotiaalle sopivaa herkkua. Lyhyen tenkkapoon jälkeen päädyin tarjoamaan hänelle maissinäkkileipää ja mansikkahilloa, mutta apeaa pikkupoikaa katsellessani mietin, että eikö todella olisi olemassa jotain äärimmäisen helppoa ja nopeaa ohjetta, joka syntyisi kaapista aina löytyvistä tarvikkeista, ja jonka minäkin osaisin emännöidessäni loihtia hiuksia halkomatta. 

Sitten muistin vohvelit, joita siskoni, mm. maidoton-munaton-viljaton, söi lapsena. Lyhyen googlailukierroksen päätteeksi löysin pari helppoa ja nopeaa ohjetta Rajoitetut herkut-blogista, ja kahta ohjetta, kotoa opittuja vippaskonsteja ja kuivakaappimme antimilla varioimalla teinkin, vaikka itse sanonkin, aika hyviä vohveleita ilman ohraa, ruista, kauraa, kananmunaa tai lehmänmaitoa. 
Yleensä vohvelitaikinan, gluteenittomankin, annetaan vähän aikaa seistä jääkaapissa, mutta minulla oli niin kiire saada homma päätökseen ennen kuopuksen päiväuniaikaa, että aloin lusikoimaan taikinaa vohvelirautaan heti kun sain sen tehtyä. 


Minä käytin vohvelitaikinassani seuraavia aineksia (määrät noin-lukuja, heittelin jauhoja ja nestettä joukkoon vähän fiiliksen mukaan):

2 dl kasvisrasvasekoitetta
2 dl kauramaitoa
1 dl vichyä
3 dl Semper Fin Mix-leivontajauhoseosta
0,5 dl perunajauhoja
0,5 dl luomukauraleseitä
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
2 rkl juoksevaa, kylmäpuristettua luomukookosöljyä
1 tl suolaa
1 tl vaniliinisokeria

Sekoita kaikki kuivat ainekset keskenään, lisää sitten joukkoon kauramaito, kasvisrasvasekoite (myös kookosmaito-ja kerma käy)  ja vichy, sekoita. Lisää lopuksi öljy. Jos mahdollista, anna taikinan vetäytyä vähän aikaa ennen paistamista. Voitele vohvelirauta (minä käytin kookosöljyä siihenkin) ja käy hommiin! 


Minun taikinani oli todella paksua, siis likimain puuroa, mutta psylliumin ja vichyn vuoksi silti kuohkeaa. Yksikään vohveli ei hajonnut tai kovettunut korpuksi lautasella, mikä siis yleensä on ainakin meidän kokemuksemme mukaan gluteenittomien ja munattomien leivonnaisten ongelma. 
Vohvelikesteiltä ylijääneet erikoisvohvelit laitoin minigrip-pussiin, jossa ne säilyivät mehukkaina ja pehmeinä. Viikonloppuna aion paistaa sunnuntaibrunssin yhteydessä kokeellisen erän erikoisvohveleita pakastimeen - saa nähdä, miten niiden koostumuksen käy siellä! 

Vohveleita riitti tällä ohjeella koko perheelle ja jäi vielä ylikin, joten yksittäiselle lapselle kokatessa ohjeen voisi minun arvioni mukaan puolittakin. 

Eräs ystäväni vinkkasi myös erikoisruokavalioon sopivasta "aamupalavohveli"-reseptistä, jossa siis ylijääneen kaurapuuron joukkoon muussataan banaani ja paistetaan vohvelipannulla. Banaanin voi korvata kananmunalla, mutta sehän ei meille käy. Banaani + kaurapuuro kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta paitsi helppoutensa, myös sen lisäämättömän sokerin vuoksi (voikohan noin edes sanoa?). Kaurapuurovohvelit kuulostavat myös hyvältä tavalta vähentää ruokahävikkiä - sinne kun voisi kipata paitsi ylijääneen kaurapuuron, myös mustuneet banaanit. Määristä tai suhteesta en osaa sanoa, mutta tämä menee meillä kyllä ehdottomasti kokeiluun. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Meidän värikäs eteinen

$
0
0

Värikäs pallonaulakko saatu Maxplaylta. Postaus sisältää 15% lukija-alennuskoodin Maxplay-verkkokauppaan.

Eteinen, yksi hankalammin hallittavimmista siivouskohteista kotonamme. Jos ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, niin meidän kohdallamme sanoisin, että lasi ehdottomasti puoliksi täynnä. Puolillaan värejä, takkeja, haalareita ja kenkiä. 


Meille sopivat säilytysratkaisut ovat löytyneet hiljalleen. Ensiksikin totesimme, ettei yksi tankokaappi eteisessä riitä syksyisin ja talvisin, kun säilöttävänä on viiden ihmisen ulkovaatteet, kauppatakit, kumisaappaat, lenkkarit, salikengät, saunatossut ja talvikengät. Eteisen Eco Wallin Happy-tapetin kanssa yhteensopivan, ihanasti patinoituneen puunaulakon ja koulutuolin löysin muistaakseni kahdeksan euron yhteishintaan kirppikseltä. Koska eteisen kiintokalusteessa, Ikean Pax-kaapissa on neljä kenkähyllyä, luovuimme erillisistä kenkätelineistä, ja valjastimme vanhan pehmeän pyykkikorin (Tigerin) kuraisten ja hiekkaisten kenkien (pihalenkkarien ja kumisaappaiden) säilytyspaikaksi. Pehmeä, kantokahvallinen kori on helppo huuhtaista tarpeen tullen, ja noin kerran viikossa tai kahdessa ripsottelen hiekat pois. Aina ennen ulos lähtemistä jätän korin taktisesti oven eteen, ja sisään tullessani nakkaan lapsia riisuessani saappaat koriin. Hiekan määrä eteisessä on ollut eksponentaalisessa laskussa! 
Puunaulakon päällä oleva pärekori on vanha kuin taivas, turkoosi kantokahvallinen kori on Umbran. Metallinen valaisin ja kukonaskelkuvioinen johto on Clas Ohlonista, eteisen metallinen kyltti Daysta. 


Niin sanottua lasten naulakkoa etsimme monta tovia. Meille ehdoton ei oli ruuvikiinnitys, sillä halusimme naulakon  eteisen kiintokalusteen päätyseinään. Kun kuulin tyylikkäitä, käytännöllisiä ja hauskoja lasten tuotteita myyvän Maxplayn tulevista Trescixs-uutuuksista(joista kirjoitin paremmin täällä), tiesin heti, minkä tuotteen valitsisin testiin. Naulakon. Puntaroin pitkään pirteän ja hauskan keltaisen sadepilvinaulakon ja tämän värikkään pallonaulakon välillä, mutta päädyin ilmeikkääseen mutta klassiseen pallonaulakkoon. Pallonaulakon mukana tulleet seinätarrat liimailin rennosti mutu-tuntumalla, ja itse naulakon teippasimme kaksipuolisella (superhyperkestävällä) teipillä Pax-kaapin kylkeen, vaikka mukana olikin ruuvit kiinnitystä varten.  Alkuun minua vähän mietitytti, kaipaisinko eteiseen oikeasti enää räväkänsinisen tapetin kaveriksi värikkäitä seinätarroja, mutta turhaan. Värikäs pallonaulakko nimittäin on mielestäni todella kaunis, ja tuntuu, että mikä tahansa siinä roikkuva vaate sopii sen väreihin. 



Matot sen sijaan ovat kotonamme katoava luonnonvara - olohuoneessa meillä on kolmen vuoden aikana ollut ainakin neljä erilaista mattoa. Eteiseenkin etsimme pitkään sitä oikeaa mattoa, siis tietoisesti hyljimme ajatusta kurakaapparista, vaikka se vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta olisi varmasti ollut meillä se helpoin vaihtoehto, kun leveän eteisen kautta kuljetaan neljään eri huoneeseen. Vallila Outletissa Vantaan Tammistossa jokin aika sitten pyörähtäessäni hipelöin monta tovia räikeän oranssia, suurta bukleemattoa, mutta lähdin kotiin ilman mattoa. Ja... Nothing haunts us like things we didn't buy. Viikon verran tuo kahdenkympin poistomatto kummitteli mielessäni, kunnes mieheni silmiään pyöritellen kävi sen ostamassa. Kumipohjainen bukleematto on toiminut hyvin eteisessä - se pysyy hyvin paikalaan, kaappaa epämääräisimmän töryn, mutta on silti helposti puhdistettava. (Vinkkivitosena muuten teillekin, että bukleemattoja löytyi kaupasta hyvään hintaan noin muutenkin. Minä ostin lastenhuoneeseen ison keskilattiamaton parillakympillä tämän lisäksi.)

Mitä sanotte? Millaisiin säilytysratkaisuihin te olette eteisessä päätyneet?

PS. Muistattehan, että teillä on syyskuun ajan käytössänne15% alennuskoodi Maxplayn verkkokauppaan, joka myy esimerkiksi TrippTrappin päälle kiinnitettäviä Playtray-tarjottimia, silikonisia KG Design-ihanuuksia (mm.näppärät silikonitabletit, jotka pysyvät hyvin paikoillaan, ovat konepestäviä ja joiden päällä eivät astiat liu'u), Trescixs-herkkuja ja supercooleja Pixistuff-sisustusjuttuja. 15% alennusta saatte koko ostoskoristanne koodilla LUMO.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Milloin lapsen lapsen kanssa lääkäriin?

$
0
0


Muistan ikuisesti hetken ja päivän, kun toin esikoistyttäreni synnytyssairaalasta kotiin. Kuinka nostin vanuhaalariin käärimäni, nukkuvan mytyn parisängylle, ja mietin, kuinka ne saattoivat laskea sairaalasta kotiin tällaisen keltanokan. Ensimmäisten rokotusten aikaan minä itkin lasta enemmän, myötätunnosta. Itkin monta kertaa sittemminkin. Esimerkiksi kun kevät-talven itkuiset pari yötä saivatkin tuekseen korvatulehdusdiagnoosin. Ja kun olimme ensimmäistä kertaa oksennustaudissa. Ja kun horjuvien ensiaskeleiden aikaan hän kaatui ja löi päänsä kivilattiaan. Etenkin itkin kauhusta kankeana, kun puolitoistavuotias hörppäsi nanosekunnissa valvovan silmäni välttäessä astianpesukoneen huuhtelukirkastetta raollaan olleesta allaskaapista (vierailla), sylkäisi sen pois, ja pulautti. Sekunneissa ehdin käydä päässäni läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot, muistella myrkytyskeskuksen puhelinnumeroa ja miettiä, tarvitseeko landella ajaa ambulanssia vastaan. Seurueeseemme kuulunut lääkäri tutki hetken pulloa, nosti tyttäreni syliinsä, vilkaisi häntä ja olkiaan kohauttaen totesi, että ei hätää, aine on vain ärsyttävää. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä mihinkään.

Me olemme olleet sikäli onnekkaita, että jokaista hölmöltäkin kuulostavaa, mutta itseä vaivaavaa kysymystä varten meillä on aina ollut käytettävissä lääkäri, jolle olen kehdannut soittaa kun olen ollut huolissani. Kaikilla kolmella lapsellamme on sairaskuluvakuutus, joka kattaa lääkärikäynnit yksityisellä lääkäriasemalla, mutta yhtä allergologi-käyntiä lukuunottamatta emme ole koskaan joutuneet lasten kanssa lääkärissä (neuvolan rutiinikäynnit pois sulkien) varsinaisesti käymään. Meille kun on riittänyt lyhyt konsultaatio hoidon tarpeesta - jota siis ei allergiain diagnosointia ja hoitosuunnitelman tekemistä lukuunottamatta tarvittu.

Kun kuulin Pikkujätin lanseeraamasta lasten ja nuorten lääkärihoidon tarpeen kartoittamista helpottavasta PikkuTsätti-chatpalvelusta, tuntui, kuin vanhempien huoleen olisi viimein vastattu. Joka päivä aamuyhdeksästä iltayhdeksään palvelevassa chat-palvelussa kysymyksiin vastaavat PikkuJätti-lääkäriasemilla työskentevät lääkärit, ja viesteihin, siis kysymyksiin, on mahdollista liittää kuvia ja äänitallenteita. Palvelun hinta on 19,90 euroa per konsultaatiokerta, ja vakuutusyhtiöstä riippuen chat-palvelun lääkärin konsultaatiot ovat vähennettävissä sairaskuluvakuutuksessa. Chatissa lääkäri selkeästi ohjaa asiakkaan jatkohoidon piiriin, mikäli sellaiseen on tarvetta, ja toisinaan tilannetta voidaan seurata chatissakin - esimerkiksi lääkärin suositteleman, vuorokauden päähän varattu kuulumisten päivitys kuuluu hintaan, jos sellaiselle on tarvetta.

Palvelu toimii mobiililla, tabletilla ja päätteellä - myös ulkomailla.




 Palveluun kirjautuminen kävi helposti ja nopeasti, alle viidessä minuutissa. PikkuTsätti on palveluna äärimmäisen selkeä, yksinkertainen ja helppokäyttöinen, mikä sopii kaltaiselleni heikkohermoiselle, joka ei siedä manuaaleja, kymmeniä tyhjiä kenttiä, sarakkeita ja epämääräisiä työkalupalkkeja. Yksinkertaisuudessaan vain siis rekisteröidyin palveluun parissa minuutissa, vastaanotin puhelimeeni vahvistuskoodin ja syötin lasteni tiedot (etunimi, sukunimi, sosiaaliturvatunnus) niiden järjestelmään syöttämistä varten.

Minulla oli käytössäni ilmainen testikerta PikkuTsätti-palveluun, ja lähestyinkin lääkäriä kysymällä epämääräisestä, ajoittain lehahtelevasta (lievästä) ihottumasta, jota tuntuu pahentavan lehmänmaito ruokavaliossa, mutta joka ei katoa kokonaan, vaikka muut allergiset oireet katoaisivatkin. Käytännössä kyse siis ei ole elämää suurissa määrin haittaava vaiva, jonka vuoksi oikopäätä painelisin erikoislääkärin vastaanotolle, mutta joka on painanut mieltä taustalla. Liitin oheen kuvan ja seikkaperäisen selostuksen, sekä kysymykseni siitä, olisiko kuivaa, näppyläistä ja ajoittain pahentuvaa ihottumaa syytä käydä näytättämässä lääkärillä. Kysymykseeni vastasi lastentauteihin erikoistuva ja tutkimustyötä Helsingin yliopistolla tekevä lääkäri ja puolitoista vuotiaan pojan äiti, joka pitää vastaanottoa paitsi PikkuTsätissä myös Kampin PikkuJätissä. Hän esitti liudan tarkentavia kysymyksiä ja sillä välin, kun vastailin niihin, tutustui hän edellisen allergologi-reissumme tietoihin ja labravastauksiin. 

Erityisen hienoa PikkuTsätissä onkin mielestäni kuvien ja äänitallenteiden liittämismahdollisuus. Esimerkiksi tuttu lääkäri kuuli taustalla yskivän vauvan äänestä heti, että kyseessä oli kurkunpääntulehdus, ja chat-palveluun liittämäni kuvan ja aiempien lääkärinlausuntojen ja labravastausten perusteella lääkäri arveli, että kyseessä on atooppinen, ei allerginen ihottuma. Saimme kotihoito-ohjeet ja voidesuositukset ihottuman hoitoon ja kävimme nopeasti läpi ruoka-aineallergiakuulumisetkin. Tunsin tulleeni palvelluksi ja kuulluksi paremmin kuin aikoihin! Kaikkiin kysymyksiini (ja uskokaa pois, niitä oli monta) vastattiin - monesti vielä tarkentavilla lisäkysymyksillä ja tarkoilla, kirjallisilla hoito-ohjeilla. En tiedä teistä, mutta minulla on monesti ainakin lääkärikäynnin jälkeen pää ihan pyörällä ja puolet hyvistä neuvoista kateissa jo kotimatkalla. 

Minusta tuntuu luotettavalta ja turvalliselta tietää, että huoleni otetaan vakavasti ja lapseni hoidon tarvetta arvioidaan oireiden mukaan - jonotusajoista ja käytettävistä resursseista riippumatta. Siinä missä terveysasemalta saimme lääkäriajan parin kuukauden päähän ennen toivoakaan verikokeisiin pääsystä ja erikoislääkärin tapaamisesta, hoidimme me asiamme Pikkujätissä (sairaskuluvakuutuksen turvin) keväällä reilussa tunnissa - erikoislääkäriä ja labrakokeita myöten. PikkuJättiin lääkärille me päädyimme tuolloin, kuinka ollakaan, tutun lääkärin suosituksesta.

Akuuttia tarvetta jatkohoidolle lääkärin vastaanotolla ei nähty, saimme tarkat hoito-ohjeet ja tilaisuuden päivittää allergiakuulumisia ihan kuten tavallisellakin lääkärin vastaanotolla - sillä erotuksella, että surffasin netissä samaan aikaan kotona, ja että tälle lääkärin vastaanotolle hintaa olisi tullut alle kaksikymppiä.

Suosittelisinko? Ehdottomasti.

Lisätietoa palvelusta täällä.

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Päivän asuja ja viikon mietteitä

$
0
0

Helmi: huppari Nosh, huivi Oikukas, hame* Aarrekid, kello* GUL KIDS, kumisaappaat* Crocs, sukkikset 2nd hand
Armas: paita* Aarrekid (AW15), huppari Marimekko, lippapipo Nosh, baggy-housut Nosh, Bump It-tennarit* Crocs. *tuote saatu

"Äiti, hei, äiti, hei äiti! Juteltaisko?", kysyi 4-vuotias kujerrellen.
- No jutellaan vaan. Mistäs sä haluaisit jutella?
"Minne kärpäset ja hyttyset ja ampiaiset menee kun ne on kuoletettu? Jos ei osaa lentää, voiko silti mennä taivaaseen?"
- Niin.... No, mitä mieltä sä itse olet? Äiti ei ole miettinyt asiaa ihan noin pitkälle.
"Ai, voi silti lentää pitkälle ilman siipiä kun on kuoletettu?"

Tällä viikolla on mietityttänyt myös, että...

Miksi toiset saa mennä kouluun ja juoda tavallista maitoa?
Miksi kaikissa herkuissa on hammaspeikkoja?
Miksi aamulla ulkona on harmaata ja illalla pimeää?
Miksi toisilla on pikkusiskoja ja toisilla ei yhtään veljeä?
Miksi sinun äiti on minun mummi?
Olinko mä vauvana pieni ja joinko mä maitoa?
Kuinka kauan on siihen kun tulee joulupukki ja milloin pääsee kouluun? 
Mikä sua oikein risoo, kun sä viet mun kynät?
Miksi toiset on tuhmia ja varkaita, ja toiset kilttejä ja poliiseja?
Miksi joku rikkoo tahallaan bussipysäkkejä?

Tällä viikolla toivelistalla on uuden muovailuvahapakkauksen avaaminen, ja että pääsisi matkustamaan bussilla johonkin. Viikon kovin juttu on ollut mummin koirien vieminen kakalle ja ilmainen mainosilmapallo. Viikonloppuna tehty, kaikkien aikojen ensimmäinen HopLop-reissu yltää kärkikahinoihin sekin, muttei voita koirien ulkoiluttamista, muovailuvahaa ja ilmapalloa.

Normiviikko.

Sis. mainoslinkkejä. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Gaalailtoja ja cavaa - tai sitten ei

$
0
0

Olen viime kuukausina miettinyt paljon, mitä minä todella haluaisin. Millainen minä haluaisin olla. Mitä minä haluaisin tehdä. Millainen minun kuuluisi olla, ja miten elää. Tai että pitäisikö minun alkuunkaan sopia johonkin muottiin, elää toisten viitoittamalla tiellä. 

Elämäni suuntaa ovat viime vuosina viitoittaneet pitkälti lapset ja mieheni opiskelut. Minä olen varastanut aikaa sieltä, mistä olen voinut, tuntenut huonoa omatuntoa ja riittämättömyyttä. Toivonut, että voisin olla parempi äiti, vaimo, ystävä. Parempi bloggaajakin. 

Muistan, kun ystäväni kesällä miehen opiskelupaikan varmistuessa kysyi, mitä minulle kuuluu. Vastasin, että meille kuuluu todella hyvää, mies sai opiskelupaikkansa, odottelemme kerhojen alkua ja vauvan kanssa elämä on mukavan tasaista, kesäkin ihana. "Niin, aivan, mutta mitä sulle kuuluu? Mitäaiot tehdä?", hän jatkoi. 
Myönnän. Pala nousi kurkkuun. Enkö minä muka tee tarpeeksi? Enkö ole tarpeeksi hyvä? Täytyykö minun yrittää vielä enemmän? Joustaa vähän enemmän? Tuskin nukun öisin, juoksen tukka putkella paikasta toiseen, hoidan lapset, siivoan ja laitan ruokaa, yritän miellyttää kaikkia, ja silti joku kysyy, että mitä ajattelin tehdä

Ja sinä hetkenä, sinä päivänä minä sen tajusin. Ettei minun tarvitsisi aina yrittää miellyttää muita. Ajatella aina ensin muita. Elää tai tehdä valintoja tavalla, joka miellyttäisi muita - siis oikeasti kotimme ulkopuolisia ihmisiä. Aika monella oli ja on edelleen mielipiteensä siitä, kuinka minun kuuluisi kasvattaa lapseni, laittaa ruokani, elää kotonani, mitä minun pitäisi tehdä työkseni ja mitä ei ainakaan. Ensimmäistä kertaa aikoihin mietin, mitä minä haluan, nyt ja myöhemmin. Vastauksenkin tiesin, olin kai tiennyt jo pitkään. Tavallaan olen miettinyt ja puntaroinut asiaa jo salaa vuosia, mutten uskaltanut lähteä tavoittelemaan unelmiani. Alan totaalista vaihtamista. 

Syksyllä palasin kouluun, illoiksi vain. Sanoin miehelleni, etten tiedä, miten me sen järjestämme, kun kuitenkin hoidan lapsia kotona ja bloggaan osapäivätyönä, mutta jotenkin me sen teemme. If there is a will, there is a way. Ja olemme tehneetkin. 

Olen ollut todella väsynyt ja toisinaan on tuntunut siltä, että kasaantuvat tehtävälistat ja ikuinen morkkis omasta riittämättömyydestä ei lopu koskaan, mutta enimmän osan aikaa olen ollut todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että uskalsin olla itsekäs. Vaatia aikaa itselleni. 
Koulupäivinä päivät alkavat aamukuudelta ja loppuvat illalla yhdeltätoista. Toisinaan appivanhempani ovat raivanneet omasta kalenteristaan tilaa ja tulleet hoitamaan lapsia, kun mies ei ole ehtinyt palaamaan omasta koulustaan ennen kuin minun on täytynyt jo mennä. Järjestely on ja ei ole ideaali, mutta sopii meille nyt. 

Eilen paistoin kotona kasvispihvejä, hoidin laskuja, pesin pyykkiä ja pakkasin laukkua samalla kun iso osa ystävistäni valmistautui blogigaalaan. Minä olin matkalla tenttiin. Ohikiitävän hetken ajan mietin, pitäisikö minun olla harmistunut tai pahoillani tuplabuukkauksesta, vaikka tiesin, ettei tietenkään pitäisi. Enkä ollut. Päinvastoin - minusta tuntui ihanalta, että sain tehdä sitä, mitä halusin, ja pyrkiä kohti omia, pysyvämpiä tavoitteita. En omista, enkä halua omistaa korkokenkiä, enkä edes pidä suurista ihmismassoista. Tentti meni ihan päin puuta ja matkalla sinne sain kuulla huonoja uutisia, mutta kotiovella odottivat lapset iltasatukirjan kanssa yöpuvuissaan. 

Olen tehnyt asioita väärässä järjestyksessä, väärällä tavalla ja väärille ihmisille, mutta jotain olen tehnyt oikein. Elämäni ei ole täydellisen ihanaa, mutkatonta tai hienoa, ja välillä mukaan on mahtunut todella paskoja kamalia aikoja, mutta juuri nyt kaikki on hyvin. Riittävän hyvin. Työpöydällä on edelleen neljä kahvimukia eikä pyykinkuivausteline ole liikahtanut viikkoon olohuoneen paraatipaikalta. Deadlinet puskevat päälle ja laihiskin on junnannut paikoillaan maaliskuusta saakka. Olen kuitenkin ollut läsnä enemmän. Olen laulanut ja leikkinyt, maalannut vesiväreillä ja juonut näkymätöntä kahvia. Ollutkin vain. Iltaisin olen tietokoneen sijaan aika useasti käpertynyt miehen kainaloon katsomaan Greyn Anatomiaa. Olen itkenyt, ole huutanut, olen tiuskinut ja olen ollut ärsyyntynyt. Myöhässä. Väärässä paikassa. 

Ja silti. Nyt on näin. Ja näin on riittävän hyvä. Minä olen riittävän hyvä. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

NOSH Women-uutuudet + NOSH-lahjakorttiarvonta

$
0
0


Yhteistyössä NOSH Kotimyynti. Postaus sisältää NOSH-lahjakorttiarvonnan. 
Kuvissa näkyvät Raikastamon kotimaiset luomulimonadit saatu. 

Meillä vietettiin maanantaina kahdeksansia NOSH-kutsuja ja NOSH Women-malliston julkaisupäivän kekkereitä ystäväni Marikan johdolla. Ilmassa leijaili jo viikkojen ajan jonkinlainen suuren urheilujuhlan tuntu - hiekkalaatikon reunalla naapurien kanssa spekuloimme  NOSHin somessaan jakamia teasereita ja kolme kaveria laittoi malliston lookbookin julkaisemisen jälkeen huutomerkkejä What's up-viesteihin. Jos ensimmäisillä pitämilläni kutsuilla oli viisi vierasta, niin nyt meitä oli yhteensä neljättäkymmentä. (Tähän huutomerkkejä ja apina-emoji.) Meillä kutsuiltiin tällä kertaa tavallista juhlallisemmin, kun tilasin ammattioppilaitoksen leipomosta suklaakakkuja ja malliston julkaisuakin kilisteltiin kuohuviinillä ja luomulimonadilla. 

NOSH ja tietysti Marika ovat vakiinnuttaneet paikkansa sydämissämme ja vaatekaapeissamme. Lähipiirissäni NOSHeja fanittavat paitsi ystäväni, myös esimerkiksi anoppini ja äitini!

Sanoin aina ennen, ettei minusta tulisi sellaisesta lastenvaatteilla hypettävää, fanaattista mallistojen julkaisupäivien odottajaa, joka päivystäisi koneella ja vannoisi jonkin brändin nimeen. Ei tullut (eipä). Minä nimittäin odotin lastenmallistoa enemmän tätä maanantaina julkaistua naisten mallistoa.  

Syytkin fanitukseeni olen listannut monta kertaa: vastuullinen ja eettisesti kestävä valmistus Euroopassa suomalaisen perheyhtiön tehtaassa, 100% luomupuuvillan uskomaton pehmeys, myrkyttömyys, ja kotimaisen naisyrittäjyyden tukeminen. 


Maanantaina julkaistu naistenmallisto on neljäs laatuaan, ja noin 40 tuotteen kattavasta mallistosta eittämättä löytyi jokaiselle jotakin. Siinä missä lastenvaatemallistoissa pääsuunnittelija Hanna Rannilan kädenjälki on selvä ja tunnistettava, on hauskaa nähdä, kuinka naisten mallistoissa on se sama NOSH-henki, ja kuitenkin jotain uutta, arvaamatonta. Nähdäkseni jokaisessa naistenmallistosta on löytynyt paitsi vaatekaapin peruspilareita; mukavia, rentoja ja siistejä mutta yksinkertaisia vaatteita, myös niitä villejä kortteja. Jotain kokeilevampaa, vähän räväkämpää. Ja silti niin kovin noshmaista. Itse raikkaiden pastellisävyjen ystävänä lämpenen aina enemmän kevään ja kesän mallistoille kuin talvelle ja syksylle, mutta löysin silti aivan liian monta suosikkia. 


Syksyn ja talven NOSH Women-malliston väripaletti oli viileä ja murrettu, kuoseista löytyi ihanaa kontrastia ja graafisuutta. Malliston kuoseissa toistuivat kevätkauden suosikit, tähdet, raidat ja kide, jotka oli päivitetty syksyisempään ilmeeseen. Esimerkiksi superihanat ja kaiken kanssa yhteen sopivat Ministarit löytyvät mallistosta syksyisemmässä, mokan ja navyn sävyissä mekkona, huiveina ja neuletakkina. 


Oma supersuosikkini oli unelmanpehmeä mutta ryhdikäs musta collegemekko, jossa oli ihana pisaranmallinen detalji selässä. Sovittaessani asustin mekkoa niin erilaisin huivein ja koruin niin arkeen kuin juhlaan sopivaksi, ja tajusin, että juuri tällaiselle - pehmeälle, mukavalle ja monikäyttöiselle - pikkumustalle minulla on tarve. Lisäksi tilasin pari peplum-paitaa, kidekuosisen VIP-tuotteista ja klassisen pilkkukuosisen kauden uutuuksista. Peplumit väljällä istuvuudella ja frillahelmalla näyttivät ehdottomasti paremmilta tavallista pienemmässä koossa ainakin minun päärynävartalollani - itse mietin toisena mallikappaleena olleen XS ja S-koon välillä, vaikka normaalisti olen kokoa M (myös M-koko löytyi siis rekiltä)! 
Noshin mitoitus on suomalaiseen tapaan monissa malleissa reilu, ja istuvuus on hyvä kurvikkaammallakin vartalolla. Minä itse vierastin vaakaraitaista, laivastonsinistä mekkoa, mutta sitä sovittaessani totesin, etten ole varmaan ikinä pukeutunut mihinkään yhtä imartelevaan vaakaraitavaatteeseen! Hauska leikkaus ja ryhdikäs kangas todella toivat vyötärön esiin, muttei nuollut jenkkakahvojani! Vaakaraitainen mekko jäi kohdallani kuitenkin vielä mietintämyssyyn, koska 175 senttiä pitkällä varrellani helma jäi polven yläpuolelle, ja se on mitta, jota vierastan. 

Itse olen kaikilla naistenvaatemalliston kutsuilla tullut todenneeksi, että vaatteita täytyy aina sovittaa. Minä vierastan ruuhkaisia kauppakeskuksia ja ahtaita sovituskoppeja, ja siksi shoppailenkin yleensä netissä. Kotikutsut ovat olleet minulle hyvä väylä tehdä ostoksia rehellisen ystäväraadin, kahvikupillisen ja playdatejen muodossa. Maanantaina julkaistu naistenmallisto on tilattavissa ainoastaan NOSH-edustajilta ja kutsuilta, ja lisäksi edustajilta on tilattavissa VIP-ja EXCLUSIVE PRICE-tuotteita, jotka löytyy vain heiltä, ei verkkokaupasta. Myös koko verkkokaupan valikoima aletuotteineen ja kankaineen on tilattavissa edustajilta ja kutsuilta. 



Mikä on sinun NOSH Women-suosikkisi?Kurkkaa malliston koko lookbook täältä, kerro suosikkisi  15.10. mennessä ja voit voittaa 30 euroa shoppailurahaa (lahjakortti on käytettävissä myös kutsuilla ja kotimyyntiedustajilla, eli myös uuteen naisten mallistoon!).  Mitä sinun vaatekaapistasi kipeästi puuttuu? Kaikkien tähän postaukseen kommentoineiden kesken arvotaan kaksi 30 euron NOSH-lahjakorttia! 


Psst! Helsinkiläinen NOSH-edustaja ja ihana ystäväni Marikalöytyy nyt myös Instagramista, ja meneillään on hauska Instagram-kilpailu. Nappaa kuva NOSH-kutsuilta (tarjoiluista, rekistä, suosikkituotteesta tai vaikka sovitustilanteesta) ja tägää se #MarikanNOSHystävät ja @nosh_marika. Lokakuun loppuun mennessä tägättyjen kuvien kesken arvotaan vapaavalintainen NOSH-tuote - siis vaikkapa ihan mikä tahansa naistenmalliston tilattavissa oleva tuote (esim. raitajakku on jo myyty loppuun koossa XS ja S). Kuvia ei repostata, vaan tarkoituksena on koostaa hauska kutsukuvagalleria ja levittää tietoa NOSH-kutsuista. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Yksitoista kuukautta

$
0
0

Body Meandi/2nd hand, housut Nosh

Yksitoista kuukautta ja jokunen päivä sitten tähän aikaan olin tujussa keijupölyssä. Hämmentynyt. Onnellinen. Väsynyt. Muistan katsoneeni kelloa synnytysalissa ja miettineeni, että aamulla kun heräisin, olisi laskettu aika. Ja vauva. 

Synnytyspäivä oli absurdi. Hidas ja hiljainen. Vietimme vapaapäivää ruokaostoksia tehden. Aamupala ei maistunut, vaikka olo oli levollinen, vähän kipeä. Tuntui, ettei mikään viitannut lähestyvään synnytykseen. Kun Prisman kassajonossa nojasin ostoskärryyn ja hengitin syvään, jättimäistä pallovatsaani pidellen, antoi varmaan kolme ihmistä tietä. Kotiin päästyäni soitin sairaalaan ja sitten äidilleni, mutta kerroin, ettei olisi kiire. Että vielä ne kotiin lähettäisivät. Äidillä oli asiakas, kotona jauhelihakastike tulilla. Kun puolitoista tuntia myöhemmin pääsimme Kättärille, oli sairaalan parkkipaikka täysi ja taivas pilvetön. 

Jälkeenpäin naurattaa kun katselen mieheni kuvaamaa videota synnytyssalista. Päivitän Instagramia TENS-laite kaulalla roikkuen ja vastaan sähköposteihin katse lasittuneena. Epiduraalin saatuani kävelin  huterin jaloin, katselin ikkunasta ulos. Mietin, olisiko tyypillä hiuksia ja minkä väriset silmät.


Ja kun hän syntyi, näytti hän siltä kuin ajattelinkin hänen näyttävän. Täydelliseltä. Pieneltä (ja vähän vihaiselta vanhalta mieheltä).

Hänen kanssaan moni asia on ollut toisin. Lähdimme kotiin, kun hän oli viisitoista tuntia vanha. Imetys takkusi alkuun, yöt olivat pitkiä ja suurimman osan talvesta taisimme viettää sisällä. Jos vanhempi pojista oli huono nukkumaan, niin en tiedä, millä sanalla kuvailisin kuopusta. Univelkaa on vuodessa kertynyt enemmän kuin osasin ajatellakaan. 

Yksitoista kuukautta. Miltei vuosi. Vau. 


Niin, ja ne pakolliset stragediset hommelit: kuusi hammasta, neljä sanaa, kolme askelta tuetta. Lusikkalakko. Neljä herätystä yössä. Vauhtia ja virtaa kuin pienessä kylässä - tänään tyyppi kiipeili kerrossängyn tikkaita pitkin ylös....

Mitä kuuluu muille lokakuisille bebeille?

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi)

Helppo, nopea arkiruoka: gluteenittomat & munattomat kasvispihvit

$
0
0

Minä en ole kummoinen ruoanlaittaja, ja laitankin ehkä vain puolet arkiruoistamme - ne kaikista helpoimmat, nopeimmat ja arkisen harmaat klassikot. Sillä kun kotona tuoksuu paahtopaisti tai coq au vin, ei se ole minun laittamaani, vaan ruoanlaitosta enemmän fiilistelevän Henkan (jonka ruokablogi löytyy täältä). Minä handlaan kinkkukiusauksen, risoton, salaatit, pasta bolognesen ja laatikot. 

Lienee tarpeetonta sanoa, että vanhemman poikamme kananmunaton ja kotimaisia viljoja (kauraa lukuunottamatta) sisältämätön ruokavalio allergiadiagnoosin jälkeen mullisti perheemme arkiruokabravuurit. Minä olen alusta saakka asennoitunut niin, etten surkuttele asiaa ääneen tai tee siitä numeroa, jottei se lapsestakaan tuntuisi pahemmalta kuin mitä se on - tiedän paljonkin lapsia ja aikuisia, jotka kamppailevat paljon haastavampien ruokarajoitteiden kanssa. Aina se ei kuitenkaan ole ollut helppoa. On ollut sydäntä raastavaa katsoa lasta, joka himoitsee tavallisia keksejä vieraiden kahvipöydässä tai joka haluaisi syödä samaa kakkua kuin kaikki muutkin. Toisaalta olen sydän sulana ja suu ammollani hämmästellyt niitä ihania ystäviä, joiden luokse olemme suunnanneet omien eväiden kanssa, mutta jotka ovatkin muistaneet erikoisruokavaliota noudattavaa kaksivuotiasta tarjoiluissaan. Taannoin olimme Meandi-kutsuilla, joihin ystäväni oli leiponut maidotonta, munatonta ja viljatonta mustikkapiirakkaa. En saanut sanaa suustani. (Kiitos siis vielä ihanasta ajatuksesta!)


Gluteenittomien leivontatuotteiden ja -jauhojen suhteen olen ollut aika varovainen, koska kuten todettu, en ole mikään kotigastronomi. Siksi ilahduinkin suunnattomasti, kun eräänä kerhopäivänä kuopuksen kanssa kaksin Citymarketissa huvin ja urheilun vuoksi hyllyjä tutkiessani löysin kokonaisen hyllyvälin gluteenittomia jauhoja, jauhoseoksia ja puuroja. Ne tavallisimmat leivontamixit meiltä kotoa tietysti vohveleita ja piirakoita varten löytyykin, mutta meille ihan uusia tuttavuuksia olivat valmiit jauhoseokset esimerkiksi gluteenittomiin brownieihin tai vaikkapa falafeleihin. K-kaupassa hintakin oli alle kaksi ja puoli euroa paketilta. Halleluja! Minä ostin testimielessä Gluteenittoman Maailman Luomu 3 viljan kasvispihvit-jauhoseoksen, ja pyöräytinkin kotona pitkän tovin jälkeen kasvispihvejä. 

Jauhoseokseen lisättiin kiehuvaa vettä ja joukkoon raastoin lisäksi kesäkurpitsaa, palsternakkaa, perunaa, porkkanaa, valkosipulia ja juustoa (koska maidon välttäminen on nyt ohi), kaikkia jonkin verran ihan mutu-tuntumalla siis. Kasvispihvejä olen tehnyt monta, monta kertaa aiemminkin, tosin perinteisillä korppujauhoilla ja kananmunalla höystettynä. Näissä gluteenittomissa ja munattomissa versioissa yllätti pihvien kuohkea ja maukas koostumus - en olisi erottanut niitä bravuurireseptistäni poikkeavaksi! 

Kasvispihvit (niiden kutsuminen pihveiksi vain vähän huvittaa, joka kerta) ovat meillä olleet jo aikaa ennen allergioita siitä helppo arkiruoka, että niihin olen onnistunut upottamaan nekin kasvikset, joille normaalisti irvisteltäisiin: palsternakan, kesäkurpitsan ja vaikkapa purjon, jota nyt käytin hienonnettuna sipulin sijasta. 

Luomu kasvispihvi-seospakkauksen kyljessä luki, että pakkauksesta tulisi n. 15 (ilmeisen pientä) pihviä, eli noin 2-3 annosta. Minä raastoin mukaan raakoja vihanneksia ja juureksia saman verran kuin taikinaa oli, noin puoli litraa, ja me kaikki söimme kasvispihvejä siis kahtena peräkkäisenä päivänä lounaalla. Pihvit paistoin pannulla, mikä ei kiirettä ja nälkää ajatellen ollut paras mahdollinen ratkaisu - kiertoilmauuni olisi ollut. 

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla

Viime viikolla

$
0
0


...Olen itkenyt kolme kertaa SPR:n radiomainoksen kuultuani. (Ja viime viikolla. Ja sitä edellisellä.)

...Pidin NOSH-kutsut yli kolmellekymmenelle vieraalle. (Osallistuittehan jo NOSH-lahjakorttiarvontaan?)

..Toivoin, että kotimme voisi olla sellainen, että voisimme kaaosta anteeksi pyytelemättä ottaa vastaan yllätysvieraita koska tahansa. Ehkä vika on kuitenkin meissä, sottapytyissä.

...Olen käynyt läpi muutamiakin erikoisia dialogeja. Naapuritalon nepalilainen mies pysäytti minut pihalla, hämmästeli kaunista syysilmaa, lasteni vaaleita hiuksia, ja samaan hengeenvetoon kysyi, onko kaikilla kolmella sama isä. En ole kummoinen smalltalkaaja, joten jäädyin. Toisen erikoisen keskustelun kävin Alkossa, kun hyvää kuivaa omenasiideriä (kerroin, etten raskausajan jälkeen ole sietänyt makeita juomia) tiedustellessani sain tietää nolostuttavan paljon Alkon myyjän kuukautiskivuista ja synnytysten vaikutuksesta niihin. Täällä asutun kolmen vuoden aikana olemme keskustelleet alle kymmenen minuutin verran, ja hämmentävän vähän juomasuosituksista - kymmenen vuotta sitten kuolleesta koirasta ja inkivääriteestä kylläkin.

...Kävelin niin kovaa, että alushousut rennosti istuvien haaremihousujeni alla tippuivat. Aloitin vaatekaapin inventaarion.

...Siivosin neljäsataa grammaa keittiön kaappeihin, kulmasohvaan, uuniin ja lattialistoihin levitettyä margariinia, hälytin ystävän auttamaan lapsen irti paukuttaman peilioven asennuksessa ja setvin yhden potentiaalisen vesivahingon, johon liittyi kaksivuotias, vessaharja, kaksi tulppaa ja yksi kastunut kylpyhuone.

...Huusin pää punaisena..

...Kävin hammaslääkärissä, kaupassa, apteekissa, postissa, vanhemmillani, hierojalla ja Fazerilla....

...Sain kuulla päässeeni ehdolleIndiedays Blog Awardsin LIFIE-sarjaan. Olen edelleen pöllämystynyt asiasta, en ole koskaan ollut missään ehdolla! (Jos vain suinkin pidätte blogistani, olisin kiitollinen, jos äänestäisitte. Blogit on listattu aakkosjärjestyksessä ja minä siis blogeineni löydyn puolesta välistä listaa.)

...Olen brainstormannut yhdessä mahtavien tyyppien kanssa lasten nukkumaanmenoajan jälkeen Lumoblogien syksyn ja talven kuvioita, uudistuksia ja muutoksia (stay tuned)..

..Olen leikkinyt vaanivaa tiikeriä ja kilpajuoksijaa...

...Googlannut työkoneen nimeä toistaakseni sen sitä kysyneelle lapselle...

...Intoillut tulevista syntymäpäiväjuhlista (kaksista!)...

...Suurimman osan viikosta vietin yksin lasten kanssa mieheni ensin metsästäessä Helsingin parasta kebabia Nyt-liitteen toimittajan kanssa ja sittemmin hirveä (ilman sitä toimittajaa)...

..Tunsin huonoa omaatuntoa omasta ruutuajastani....

...Sydän syrjälläni juoksin takki auki kun esikoinen otti varaslähdön ja karkasi kerhomatkalle kantaessani rattaita portaissa...

...Palautin yhden keskinkertaiselta tuntuvan koulutehtävän, mokasin mielestäni kaksi tenttiä ja sain sitten kuitenkin kaksi (käytettävissä olleisiin resursseihin nähden) hyvää arvosanaa. Onnittelin itseäni, mutta mietin kuitenkin, miksi jäin pisteen päähän parhaasta arvosanasta..

...Mietin, josko olisi aika laskea rimaa. Stressata vähemmän.

Lisäksi ostin kahvikoneen, laatikollisen koiran herkkuja vaikkei meillä itsellämme olekaan enää koiraa ja puolitoista kiloa suklaata vaikka lupasin pitää vain yhden karkkipäivän viikossa...

Kauheinta viikolla olivat aamut. Kylmät pakkasaamut ja univelka.

Parasta viikossa olivat lapset, yhdessä leikkiminen, hyvät uutiset koululla ja se, että vaatekutsuilla vaatteita sovittaessani huomasin laihtuneeni muutaman kilon - ihan vain suklaalla ja Greyn anatomiaa katselemalla.

Lohdullisimmat olivat kerhotädin sanat pihalla perjantai-aamupäivällä: "tulee päivä, jolloin pöytäliinat pysyvät pöydillä, mullat kukkaruukuissa ja koti siistinä. Ja silloin on aika, jolloin sillä ei oikeastaan ole enää merkitystä".

Seuraa Bloglovinissa, Facebookissa, Instagramissa (@lapsellistablogi) tai Blogilistalla
Viewing all 245 articles
Browse latest View live