Teimme taannoin reissun Tukholmaan lasten kanssa, ja minä, perheen pakkaamiset ja listat tavallisesti hoitaessani lähdin tuolloinkin suuren mutta harkitun ja tarpeellisen lastin kanssa. (Huomasin vasta, että tämä postaus oli jäänyt luonnoksiin ja on siis odottanut julkaisuaan... Kauan.)
Mitä siis pakata mukaan (vaihtovaatteiden, vaippojen ja kosteuspyyhkeiden lisäksi luonnollisestikin), kun reissuseurana on kolme alle viisivuotiasta?
Viisi meidän reissuamme helpottanutta asiaa olivat....
1. Repullinen ruokaa. Siis ihan oikeasti repullinen. Pakkasin yhden Kånkenin verran huoneenlämmössä säilyvää evästä mukaan: pillimehusmoothieita (Semperin), vauvan purkkiruokia, pähkinöitä, käyttövalmista puuroa "smoothiepussissa", vesipullot kaikille, gluteenittomia välipalakeksejä, vauvan lusikat koteloineen, pari ruokalappua... Toin yhden valmispuurotetran takaisin. Yhden. Roudaamisessa oli tietysti oma hommansa, ja naposteltaviin meni noin kaksikymmentä euroa, mutta hetkeäkään ei oma eväsreppu kaduttanut - etenkään kun perheessä ja reissussa oli ruokarajoitteisia lapsia, joille sopivien välipalojen metsästäminen käy työstä ilman kiirettä ja vierasta kieltäkin. Jo lähtöselvityksessä kaivettiin pillismoothiet esiin, sillä kotona närpitystä välipalasta oli aikaa jo kaksi tuntia, ja laivan buffet-pöytään oli vielä tunti aikaa.
Omat välipalat ja puurot olivat sikälikin hyvä valinta, että laivan buffet-ruokailuajat eivät osuneet saumattomasti yksiin iltapalan kanssa, joten buffetista & pallomerestä päästyämme lapset saivat vielä haukata evästä ennen hampaiden pesua (laivan kahviloiden tarjonta munattomista, maidottomista ja gluteenittomista tuotteista ei ole buffetin ulkopuolella suuren suuri).
Ennen piiskaniskuja ja korvatillikoita haluan painottaa, että meillä mukana kulkee aina purkkaa ja ksylitol-pastilleja, koska hampaiden ja suun hyvinvointi on meille tärkeää reissunkin päällä, jolloin välipaloja napostellaan tavallista enemmän.
2. Ipanaiselta saatu Skip Hopin Grab&Go-vaunulokerikko. Tarroin työntöaisaan napakasti kiinnittyvään lokerikkoon sai kätevästi lähtöselvityksessä liput, laput, asiakirjat ja lompakon, ja Tukholmassa sekä laivalla liikkuessa käsillä oli koko ajan lompakko, puhelin (vetoketjullisessa taskussa), vesipullot ja varatutit. Tavallisesti minulla on roikkunut aisalla hoitolaukku, mutta seisomalaudalla toisinaan matkustavan kolmevuotiaan kanssa se ei ole varteenotettava vaihtoehto, rattaiden tavarakori oli jo täynnä, ja selässäni oli jo reppu. Vaunulokerista kätevästi vetoketjulla irtoava, vetoketjulla suljettava pussukka oli myös helppo napata mukaan esimerkiksi laivan leikkihuoneessa silloin, kun jätin rattaat huoneen nurkkaan, mutten halunnut jättää arvotavaroita.
![]()
![]()
Kuvat valmistajien
3. Hyvät ruokailutarvikkeet. Meillä käytännössä joka reissulla on mukana Lapsimessuilta jo monta vuotta sitten ostetut Mehujehut, tavalliset pillimehutetrat sisäänsä vetävät kovat muovikuoret, joiden kanssa juomatetraa ei voi puristaa ja roiskuttaa ympäriinsä. Pillimehuja meillä juodaan äärimmäisen harvoin, ja silloinkin mieluummin sokeroimattomia luomutäysmehuja, mutta pillismoothieita kyllä.
Sormiruokailuikäisellä olen todennut toimiviksi myös Must Have Finlandilta saadut pussismoothieiden silikonikorkit, joissa on eräänlainen tippalukko (korkin ollessa paikoillaan vain imemällä pussista tulee ruokaa, ei pussista puristamalla) sekä uudelleen täytettävän ja konepesunkestävän Squesy Snacker-smoothiepussin, joka on tippalukollinen ja korkillinen. Squesy Snackeriin olen laittanut kotona lusikkalakkokausina laihaa puuroa, kun mikään ei ole mennyt lusikalla alas, ja reissun päällä se on ollut mainio ja helppo tapa tarjoilla välipalaa (eli vapauttaa omat kädet). Tukholmassa kaadoin tyynesti hedelmäsosepurkin sisällön Squesy Snackeriin ja join kahvini rauhassa.
![]()
Isommilla oli (tälläkin reissulla) mukana Plastexin taskumatti-juomapullot, jotka on valmistettu Suomessa BPA-vapaasta elintarvikehyväksytystä muovista. Suositushintakin on vallan mainio, rapsakat 2,90 euroa.
4. Ipanaiselta myös saadut, uudelleen käytettävät ja suljettavat Infoband-rannekkeet, joihin voi kirjoittaa huoltajan puhelinnumeron ja nimen. Permanenttitussilla kirjoittamani tiedot säilyivät vaikka käsiä pestiin ahkerasti, ja lukkomekanismi vaikuttaa pätevältä, vaikka hinta Ipanaisen verkkokaupassa on alle neljä euroa rannekkeelta ja kuosikimara on huikean iso. Nämä tulevat meille käyttöön ehdottomasti myös ensi kesän puistoreissuille, rannalle ja kotimaan kaupunkilomille!
5. Valjasreppu, sekin Ipanaiselta reissutestiin saatu. Meillä on karkaileva ja omille teilleen herkästi harhaileva kolmevuotias, joka ei aina halua pitää rattaista tai kädestä kiinni. Kerroinkin taannoin, että reppu lobattiin meillä onnistuneesti apinanhäntärepuksi, ja että kotona leikittiin leikkiä, jossa johtaja-apina johdattaa koplansa Ruotsiin. Itse reissussa repun hännästä sai ottaa kiinni vaihtelevalla menestyksellä, mutta kun sanoin, että vaihtoehtona on joko pitää rattaista kiinni tai että äiti pitää huolta hännästä, pääsimme yhteisymmärrykseen. Valintoja, ei kieltoja.
Ehkä tärkeimmäksi ja isoimmaksi oivallukseksi olen lasten kanssa kokenut, että aina silloinkin, kun tavaran suuri määrä mietityttää, ei se lopu kesken, ja että hienoimmilla suunnitelmilla on tapana jollain tapaa vesittyä. Kun ei ole suuria odotuksia, ei ole suuria pettymyksiäkään - enkä tarkoita tätä niin pessimistisenä huomiona, kuin sen voisi ymmärtää, vaan että Tukholman vanhan kaupungin, tuliaisostosten, herkkubuffetin ja leikkihuoneidenkin edessä lastemme matkan kohokohdaksi nousi bussilla matkustaminen satamasta rautatieasemalle.
